This is like a flashback

Venähti tosiaan nuo pääsiäisen matkakertomukset, joten muutama seuraavakin merkintä tulee ikään kuin jälkikirjoituksena. Mutta mikäs siinä, mukavahan näitä kesärientoja on muistella nyt kun on jo palannut Suomeen ja työläisen arkeen.

Kesäkuun alussa koin monipuolisia kriiseilyn hetkiä, joten kuun ensimmäisenä viikonloppuna päätin karistaa Poznanin tomut jaloistani ja lähteä spontaanille Krakovan reissulle. Alun perin tarkoitus oli lähteä Wrocławiin Punx Piknikille, mutta tulviva Wisła-joki teki piknikpaikasta mutamössöä. Onneksi Wrocławiin ehdittiin sitten viikkoa myöhemmin...

Krakova on yksi niistä kahdesta kaupungista, joihin polkuni on kaartanut jo niin monta kertaa, että laskut ovat menneet aikapäiviä sitten sekaisin. (Toinen on Varsova.) Matkan epävirallinen syy oli festarikauden avaus: kun punk-piknikki-suunnitelmat menivät mönkään, tilalle astui Selector Festival superhienoine artistikattauksineen. Kun Marika vielä ilmoitti pystyvänsä majoittamaan allekirjoittaneen tyhjätaskun, hyppäsin junaan melkeinpä saman tien.

Seuraavassa kuvia viikonlopulta.. pahoittelen jo etukäteen - olen taas yrittänyt ottaa keikkakuvia :D

Tehtiin korvapuusteja!

Ja makaroonilaatikkoa!

Ja sitten mentiin ruuhkabussilla tuonne!

Missä strobovalot häikäisee!

Friendly Fires, ihan ok.

Illankajoa

Kummallisin ikinä ottamani kuva

Thievery Corporation, jota odotin paljon. 2008-2009 The Mirror Conspiracy oli mulla tehosoitossa piiitkän aikaa. Livenäkin ihan hyvä. Paljon paljon eri artisteja laulelemassa.

Mutta tässä. Tässä mies, jonka rinnalla koko Selectorin muu musiikkitarjonta kalpeni... CALVIN HARRIS!!! Vuosi sitten mulla oli ilo ja kunnia päästä Calvinin Varsovan keikalle, jonka takia tyssäytin jopa ensimmäisen Ukrainan-turneenikin melko lyhyeen. Pakkomielle oli liian tappava; Calvin oli pakko nähdä kun se oli ilmaista ja maantieteellisesti mahdollista. Varsovan keikka oli yksi parhaimpia keikkakokemuksiani ikinä; missään en ollut tuntenut sellasta massaenergiaa ja yhden henkilön rytmien aikaansaamaa joukkohurmosta. Toisin sanoen, Krakovankin keikasta olin etukäteen lievästi sanottuna innoissani. Jos tiedossa olisi mitään Varsovan menoon viittaavaakaan, niin tulisin keikan jälkeen lillumaan seitsemännessä taivaassa, fyysisesti täysin rikki ja nestehukkaisena mutta ah-niin-onnellisena.

Ja näinhän siinä pääsi käymään. Mä en tajua miten se mies tekee sen, mutta "let's go absolutely fucking mental" ja näin tulee tapahtuman. Hyppimistä, riehumista, huutamista, onnellisuutta, aivoissa solkenaan virtaavaa endorfiinihyökyä ja kaikkia maailman positiivisia tunteita - kuka tarvitsee huumeita kun voi vaan mennä Calvin Harrisin keikalle? Tietty olen käynyt keikoilla, jotka ovat olleet tunnearvoltaan tärkeämpiä kuin Calvinin setit, mutta on se sanottava, että hienompaan nyky-liveartistiin en ole törmännyt. Jumalaista meininkiä. Ja mies vieläpä tulee lavalle puku päällä, näyttäen ihan täydelliseltä, ja poistuu sieltä kaiken sen heilumisen jälkijunassa, edelleen ihan yhtä täydellisenä, kun itse taas keräilee läpihikoillun ja läpirääkätyn kehonsa palasia suurin piirtein teltan joka kolkasta. Ei mene tasan onnen lahjat.

Tämän jälkeen ilta jatkui yhä vaan hassummissa merkeissä, yritettiin ainakin bongailla "Friendly Fires -tyyppejä" ja vingutettiin Alter Cardeja, ja mitä vielä... hauskaa oli. Vihoviimein petiin päästessä mulla oli neljäkymmentä putkeen valvottua tuntia takana ja tunsin oloni ihan voimissani olevaksi.. tervettä!

Grannykickingbootsies ekan päivän jälkeen

Melko hienot wanhassa kaupungissa nautitut tequila sunriset, jotka olivat melko kalliit ja melko pienet, ja joita odoteltiin melko pitkään melko ääliöitä brittiläisiä polttariseurueita katsellen...

Onneksi Marika oli valmistanut meille melko onnistunutta fisua.

Tässä vaiheessa merkintää oon jo itsekin kyllästynyt noihin surkeisiin keikkakuviin ja vielä karmeampilaatuisiin videoihin, joten tyydyn vaan kertomaan, että Selectorin toisena päivänä nautiskeltiin rauhallisin mielin melkein ilmaista olutta auringonpaisteessa, nautittiin atmosfääristä, käytiin tanssimassa Delphicin, Metronomyn ja Booka Shaden tahtiin ennen Faithlessin keikkaa, jonka yleisö oli melkoista riski- ja rymyryhmää. Ei auttanut kuin rymyillä mukana. Hyvä oli Faithlesskin, vaikkakin pikkasen liian pitkään kesti se lopun "we come one" -tykitys. Eikä se ollut Calvinin veroista muutenkaan.

Kuva-arvoitus: Etsi kuvasta ruotsalainen elementti

Saappaat toisen päivän iltana

Sunnuntaina oltiin matkalla asemaa kohti, kun tarkastaja sai minut liputta kiinni ratikassa. Ihan omaa typeryyttäni, olin nimittäin ostanut lipun, mutten muistanut leimata sitä siirtyessämme ratikasta toiseen. Kulkuneuvosta poistuminen, vartti selittämistä, yksi puhelinkeskustelu ja yhden sivullisen asiaanpuuttuminen myöhemmin kävelin tilanteesta ulos ilman rahallisia menetyksiä. Tai oikeastaan se oli se tarkastaja, joka vaan luovutti, toivotti hyvät päivänjatkot ja lähti kävelemään. Onneksi oli edes se juuri ostettu lippu, mitä näyttää, ja teeskennellä autuaan tietämätöntä siitä, että se pitää leimatakin. Ärsytti koko tilanne, koska mulla on aina lippu. Inhoan kiinni jäämistä tai sen riskiä.

Sama homma kävi muuten Krakovassa vuonna 2007, ja silloin ei päästy tilanteesta ihan yhtä helpolla. Tililtä lähti neljäkymmentä euroa vaikka yritettiin tyttötaktiikoita ja vuodatettiin pari kyyneltäkin (ihan silkasta paniikista myös, koska bussi Tallinnaan oli lähdössä vartin päästä ja tarkastajilla oli meidän passit).

Kuitenkin, tästä välikohtauksesta matka taittui hitusen ärtyneenä ja erittäin helpottuneena kohti asemaa, missä paniikin hetket jatkuivat ultranopean lounaan ja muka-hävinneen lompakon, kuten myös takkuilevan junaliikenteen merkeissä. Lopulta pääsin täyteen ammuttuun vaunuuni, ja matkasin uudistunein mielin kohti auringonlaskua kurkkien 70's Showta julkikomean kanssamatkustajan läppäriltä... ihana viikonloppu, kiitos vielä Marika.. ja Cale!

Sunshine, thunder roll, keep it all together

Huhheijakkaa, kiirettä on pitänyt viime viikot eikä muutosta tahtiin näy. Pää on kierteellä, aika katoaa jonnekin, aikataulut riitelevät, mutta jotenkin kaikki lutviutuu kun seilaa vain virran mukana.

Maaliskuussa on...

• illallistettu ja istuttu iltaa useampaan otteeseen, hyvästelty viimeisetkin syyskaverit, tavattu roima kasa uusia ihmisiä
• käyty koululla ahdistumassa politiikanopiskelun kiemuroista, piirtelemässä tikku-ukkoja ja kukkasia vihkoon historiantunneilla ja rentoutumassa runoja analysoiden
• käyty keikoilla ja kahveilla ja katsastettu uusia kulmia. Ja alettu menemään kotiin eri reittiä ja jopa eri kauppaa käyttäen (hyvästi Tesco, tervetuloa elämääni Carrefour). Aikamoista.
• toivotettu tervetulleeksi vierailija Suomesta ja vietetty tapahtumarikas viikko Poznanin parhaiden palojen, tyyppien ja kulinarismin parissa
• ihasteltu edelleen Massive Attackin Heligolandia kuin myös Gorillazin järisyttävän upeaa Plastic Beachia
• saatu kevät, menetetty se, saatu se uudestaan, menetetty se toiseen otteeseen, jne, jne
  
• tehty erittäin spontaaneja ja uskaliaita harppauksia tulevaisuuden/ensi vuoden suhteen. Saa nähdä, jos vaikka blogi jatkuisi entisellään Puolan taipaleen päätyttyäkin.
  

Jos voisin nyt vain olla ja hengähtää tovin, sen tekisin, mutta velvollisuudet painavat niskaa kuin satakiloinen spelttisäkki. Pakko jaksaa vaan. Onneksi lähihorisontissa pilkahtelee jo pääsiäisloma ja ERITTÄIN odotettu reissu Moldovaan (!!!) ja Ukrainaan! Yritän änkää reissusuunnitelmaan vielä Romaniaa, mutta en ole kertonut tästä vielä matkaseuralle.

Tässä taas kuvapläjäys viime viikkojen käänteistä:

Juhlistettiin kiinalaista uutta vuotta ja alkavaa metallitiikerin vuotta Kiina-dineillä

Löytyi syömäpuikot ja deeku-sangriaakin

Merkkari liputti Puolasta poistumistaan

Xavier organisoi Intercultural Quizz -illan, jossa pohdittiin esimerkiksi sitä, minkä värinen on Googlen logon L-kirjain

Kävin viimein paikallisessa squatissa Rozbratissa keikoilla ja kaljoilla sakemannien kanssa. Lauantaina 20.3 ohjelmassa on mielenosoitus Rozbratin puolesta, sillä paikkaa aiotaan jälleen huutokaupata. Kauppojen syntyessä on luultavaa, että Rozbratin nykyinen toiminta loppuu. Ja sitähän myö ei suvaita! Rozbrat zostaje!

Pyrin laittamaan Rozbrat-kuvia enemmän viikonloppuna, kunhan olen laskeutunut barrikaadeilta.

Tiinan saapuminen Poznaniin tarkoitti sitä, että sain viimein sushiseuraa! Mumsi!

Saatiin jopa jotkut jälkkärisushipalat kaupan päälle.

Seuraavan päivän kaupunkikierroksen peruuntuessa oli hyvä lähteä joukolla aamukahville tapaamaan ihmisiä (Kuva Tiina T)

Maailman parhaimmassa kawiarnissa istuttiin fortuna grzanella, chiantilla, grzany miód pitnyllä tai vaikkapa mate palonalla noin miljardiin otteeseen niin päivin kuin illoin

Ikävä tulee sitä, kun pääsee iltapäiväluennolta ja lukee tekstiviestin "Oon nice kaviarnissa", ja istahtaa viiden minuutin päästä höyryävän kupposen ja...

..tän, eli tarta czekoladowan tai tostyn ääreen, punaisen sisustuksen hivellessä esteettistä silmää ja sulosointujen hyväillessä kuuloluita. Mmmm ja makuhermot ja lompakkokin tykkää. Leveetä elämää.

Kahvetkin siellä tarjoillaan näin piristävästi

Pakko tosin myöntää, että kun päivän aikana on tullut käytyä läpi niin Corner Pub, U Przyjaciół, Dragon, W Starym Kinie kuin Pod Minogąkin, saa kukkaron pohjalta pinota viimeisetkin groszyt esimerkiksi vielä yhtä Zywiec Porteria tai Zubrówka z sokiem jabłkowymia varten..

...voidakseen kärrätä itsensä kakskolmenelosella kotiin jälleen kerran, Głownyn eli juna-aseman nakkikioskin kautta tietenkin!

Kiistanalaisia asioita käsitellään Puolassa taas astetta kyseenalaisemmin ottein. Viime syksynä Plac Wolnoscilla törmäsi tämän tästä kaikenlaisiin sikiö- ja afrikanlapsi-plakaatteihin, jotka julistivat abortinvastaista sanomaa. Nykyään saman kampanjan vetonaulana toimii kukas muukaan kuin Adolf Hitler.

Karu selli

Ja yllä olevia maisemia bongattiin siis matkalla Lechin olutpanimolle, jossa käväisin viimeksi lokakuussa. Jostain syystä tämä kierros oli huomattavasti antoisampi.

Esimerkiksi tuommoisia herkkusia siellä valmistetaan

Joku saattoi ottaa inspiraatiota Lech-pullon väreistä ja muodosta (ja ilon irti panimon kaupasta)

Tässä havainnollistetaan sitä, mille suomen kaunis kieli kuulostaa ranskalaisen herrasmiehen korvaan

Ikeabussi vei koossa tuplaantuneen konkkaronkan megapitsoille...

...joita oli kolme ja kaikki katosivat ahnaisiin kitoihimme... (Tiinan kuva)

...jonka jälkeen osa meistä siirtyi katsomaan Krokea

...ja jatkoi siitä linturadioon makunautintojen maailmaan (Tikkaphoto)

Kokkailtiin "viisi kiloa jotain pataa", eli soijasuikaleita paprikaisessa soosissa riisin kera, keskustan asuntolassa Jowitassa järjestetyille kansainvälisille ruokakekkereille. Hapankorput tekivät myös kauppansa ja Suomesta rontatuille lonkeroille löytyi useampi innokas maistelija.

Siinä se porisee

Yllättäen päästiin myös juhlistamaan St. Patrick's Day'tä pienimuotoisen irkkukonsertin merkeissä, kuten allaoleva video osoittaa. Supersympaattinen orkesteri, jonka johtohahmon puolaa jopa minä ymmärsin, ja jonka kosketinsoittaja onnistui tahattomasti huvittamaan luultavasti koko yleisöä ja bändiä itseäänkin musiikin lumoihin heittäytymisellään ja valloittavalla lavakarismallaan...



Tässä vielä jälkkäriksi kipale, jonka parissa on kelvannut tunnelmoida esimerkiksi tänä päivänä vallinnutta kahtatoista plussapuolista celsius-astetta ja bunkkerini läpivalaissutta aurinkoa. Ja tästäkin löytyy sellainen selkärangan liitoksistaan irrottava kohta, alkaen kohdasta 2.14 ja räjähtäen kohdassa 2:25... Atlas Air, olet saanut haastajan!

Berliini 19-22.2 osa 2

Eli pienimuotoista jatkoa seuraa viikon takaisen Berliininreissun jälkipuinnille. Ykkösosa täällä. Edellisten Berliinikierrosten kauniimmat ja kiinnostavammat kuvat löytyvät täältä.

"Stellanssilta" jatkettiin Marikan kanssa matkaa Checkpoint Charlielle. Elina puolestaan poistui tässä välissä Adam Greenin keikalle. Jos mulle oltaisiin viitisen vuotta sitten sanottu, että elämässäni tulee koittamaan aika, jolloin olen samaan aikaan samassa maassa ja samassa kaupungissa esiintymään tulleen Adam Greenin kanssa, enkä olisi menossa häntä katsomaan, olisin varmaan pyörtynyt. No, Elinan keikkarapsa tiivistettynä: Adam soitti ehkä kaksi tuntia. Vanhoja, uusia tuotannon helmiä. Adam joi eksponentiaalisia määriä kaljaa keikkansa aikana, lopussa myös kaksin käsin. Adam oli tukevoitunut ja hänen paljastettuun mahaansa oli joko viilletty tai piirretty hakaristi.



Viime kerralla Berliinissä kohdistin kameraani lähinnä niihin samoihin juttuihin, joita kaikki turisteilemaan tulleet kuvailee. Tällä kertaa halusinkin siis havainnollistaa kaikilla turistirikkaimmilla mestoilla vallitsevaa KAUPALLISUUDEN INHAA TUNTUA! Yyh. Ostin kyllä itsekin pari postikorttia, että en mää mikää enkeli oo... saarnaaja vain..

Hylätty kumihanska CC:llä. Toisen (parinsa?) bongasin holokaustimuistomerkiltä aiemmin..

Me ollaan Berlinereitä kaikki kun oikein silmiin katsotaan

Ja taas piti käydä lähentelemässä ja lääpiskelemässä kuunvalossa kylpevää muuria. En tiedä kenen mieltä tämänkaltaiset artefaktit lämmittää, mutta onpahan KOETTU!

Muuri: KOETTU!

Herkuttelijoiden piti taas päästä illalliselle.
Kuvassa kana biryani ja Marikan eksoottinen salaatti, ja pakollinen Mai Tai, ja kaikki lisukkeet.

Mumsi mumsi, kyllä ruokakuvia pitää aina olla

Okei, tää menee nyt vähän arveluttavaksi, mutta. Eläissäni en oo nähnyt toista yhtä hienoa vessaa kuin tuossa ravintolassa. Vesiputoushanat, moninkertaiset lyhtykynttilät, erillinen tunnelmamusiikki, kellertävästi valaistu allaskaappi, tuoreet kukka-asetelmat, kiiltävät marmoripinnat. Kuvasin ehkä myös pari videoo, mutta yritän säästää uskottavuuteni rippeitä ja tyydyn julkaisemaan tämän yhden valokuvan. Ehkä sekin on liikaa.

Illalla käytiin kaikki Hannibalissa puolalaisen Celinan kanssa yksillä, ja jatkettiin sitten Schönehauser Alleen White Trash Fast Foodiin. Omalta osaltani ilta katkesi tosin aika älyttömän lyhyeen, kun olin jo ihan liian kipeä mihinkään juhlimistoimintaan. Toisin sanoen maksoin kuusi euroa siitä, että lähinnä saatoin tytöt sisään ja lähdin itse takaisin hostellille uinumaan. Flunssakuumehan leimasi siis koko viikonloppuani, mutta yritin taistella sitä vastaan tuohon lauantaiyöhön asti. Seuraavana päivänä metroilin Marikan kanssa lentokenttäbussille, ja päädyin saman tien takaisin hostellille nukkumaan karmean tukkoista oloani pois. Harmitti, koska Elina oli samaan aikaan jollain eeppisellä museokierroksella, ja ilma oli taas sellainen morsiohenkinen.



Viimeisen illan kunniaksi ryhdistäydyin vielä viimeiselle Hannibal-kierrokselle.. mihinkään enempään ei olisi voimat riittäneet. Tässä vaiheessa (tässä merkinnässä yleensäkin) huomaa kuvasaldon ehtyvän sitä mukaa kun lentsu lisentyi. Maanantai-aamuna olotila oli lähinnä pikaiseen kuolemaan viittaava ja kuumetta löytyi varmaan sata astetta (no fahrenheitteinä ainakin). Samaan aikaan sain vielä aikaiseksi pienimuotoisen sanaharkan Janicen kanssa, joka meni hänen puoleltaan ehkä hitusen liian pitkälle. Tämän rajan ylittyessä kursin kamani kokoon aika hiton nopeasti ja vihaisesti. Ulos tsekatessa juorusin respalle, että huoneessamme majailee väkivallalla uhkaileva naishenkilö. Jatkotoimenpiteitä lupailtiin. Ja seuraavalla hetkellä olinkin jo juoksemassa metrosta ja paikallisjunasta toiseen, ja köhimässä tietäni kohti Poznania.

Zombie for zombie

Parasta viikonlopussa oli loistavan seuran ja suomen puhumisen lisäksi varmaan se, että kerrankin käytin itsepintaisesti koko viikonlopun saksaa! Ottaen huomioon, mikä tilanne oli vielä muutama kuukausi sitten, tämä oli multa ihan sankaritason suoritus. Filosofoin jälkeen päin, että ehkä puolan opiskelu on sitten ollut niin haasteellista, että jollain tasolla olen alkanut romantisoimaan esimerkiksi ruotsin ja saksan kieliä, joissa en ole ikinä pitänyt itseäni minään mestarina, mutta joita hallitsen silti huomattavasti suvereenimmin kuin puolaa. Eli, ennen niin ylitsepääsemättömältä vaikuttanut saksan sönkkääminenkään ei niin sanotusti tunnu enää missään. Vaikka siis ihan kielipuoli olenkin, eikä Kahden Keikan kattomisesta tulis varmaan mitään ilman tekstityksiä.. mutta ihan ok kehityssuunta kuitenkin. Ja tein tällä kai lähtemättömän vaikutuksen kakkukämppikseen, joka tarjoaa mulle nyt kainosti sekä ruokaa että rahaa siitä hyvästä, että tekisin sen saksanläksyt.

Se oli kanssa oikein erityisen kivaa ja herkullista, että tuli tehtyä uusia reissusuunnitelmia sekä kuukauden että kahden kuukauden päähän!! Näistä lisää myöhemmin!