Yesterday was dramatic, today is OK

No niih, tänään se tapahtui, sain internetin omakseni. Epä-puolalaisuuteni meinasi tuottaa suurehkoja ongelmia asian hoitamisen suhteen, mutta kämppis pelasti ja signeerasi nettini omiin nimiinsä. Joka tapauksessa, jatkossa päivittäminen mahdollistuu noin 100% paremmin kuin aiemmin. Ja tässä siis useampi päivä sitten kirjoitettu kertomus viime viikonloppuisesta Berliinin-reissusta.. parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös juu.

Olin Berliinissä torstaina 8.10 puolen kuuden aikaan, ja Kings of Conveniencen keikan ovet aukesivat seitsemältä. Treffattiin Henrikan kanssa Hauptbahnhofilla, valmistauduimme nopsaan aseman vessassa ja paukkasimme Kreuzbergissä sijaitsevalle keikkapaikalle suorilta jaloin. Myöhästelystä huolimatta oltiin paikalla noin puoli tuntia ennen kunkkujen lavalle marssimista, ja päästiin hyviin asemiin n. 15 metrin päähän lavasta.

Keikka oli alusta loppuun ihana ja upea ja sanonko uudestaan, että IHANA! Taisin olla koko konsertin ajan vain yhtä sydämentykytystä ja rakkautta Bergenin poikia kohtaan. Settilista oli jota kuinkin täydellinen sekoitus uusinta uutta ja vanhaa. I don't know what I can save you from kirvoitti kyyneleen tai kymmenen...tuhatta, Gold in the air of summer encorena (yleisö sai toivoa biisejä!) oli suurensuuri yllätys ja vähintäänkin pyörryttävän upea livenä. Huumoria keikkaan oli upotettu rutkasti ja jokaista biisiä edelsi pieni tuokio hauskuutusta Erlendin ja Eirikin kertomuksien tai lava-liikehdinnän ansiosta. Nauraa sai myös kipaleiden aikana, sai tanssia I'd rather dance with you:n tahdissa, sai laulaa Feistin osuutta Know Howssa, sai tunnelmoida Homesickin sanomaa, sai tuntea lattian vavahtelevan Boat Behindin rytmissä, sai ottaa valokuvia virallisen poseeraustuokion aikana. Ei, ikinä en oo tainnut olla yhtä sydämellisellä ja isolla mutta intiimillä keikalla! Muutenkin Kings of Convenience ansaitsi kaikki (tässäkin kertomuksessa) esiintyneet superlatiivit ja ylistyssanat, enemmänkin.

Kiertuepaita lähti matkaan

Tämän kaiken jälkeen napattiin kapsäkkimme narikasta ja ehdittiin vielä hurauttaa metrolla keskustammaksi syömään ja stalkkaamaan muun muassa jonkin elokuvan tai TV-sarjan kuvauksia. Kovasti odotettu nukkumaan pääseminen koitti noin kello neljä, pienen iltakävelyn ja kymmenen euron taksiajelun jälkeen. Ei tajuttu/tiedetty, että torstaisin metro ei kuljekaan ympäri vuorokauden, toisin kuin viikonloppuisin.

Suoraan kuvauspaikalta, Henrikan facebookista anastettu

Seuraavana päivänä oltiin superturisteja ja käytiin parlamenttitalon katolla (tällä kertaa päiväsaikaan), holokaustimuistomerkillä ja Brandenburger Torilla. Matka jatkui Alexaan ostoskierrokselle. Itsehän olin tosin kerrankin elämässäni kurinalainen ja jätin rytkyt kauppoihin. Galeria Kaufhofin stokkamaisen hulppean ruokaosaston kautta siiryttiin hostellille juomaan kolmen euron sangriaa. Samaa juomaa suosivat kuulemma paikalliset laitapuolen kulkijat (tämä todistettiin myöhemmin myös näköhavainnoin), joten miksei mekin. Kiitos Googlen, keskiyön aikoihin löysimme itsemme Warschauer Strassen lähistöllä sijaitsevalta Rosi's -klubilta liikehtimästä jonkin brittibändin ja sitä seuranneiden runsaslukuisten elektrohittien tahtiin. Rakennuksena Rosi's oli varmasti yksi hienoimmista klubeista jolla olen käynyt, se sijaitsi muurien suojissa ja näytti sekä ulkoa että sisältä vallatulta (ja kynttilöin valaistulta) talolta. Suosittelen, tapahtuma-anti näyttää flaijerin perusteella perin vilkkaalta!

Flaijeri... parempi pitää muu todistusaineisto kätkettynä..

Lauantaina piti vaihtaa huonetta ennen yhtätoista. Uudesta huoneesta löytyi kaksi Kölniläistä miekkosta. Läksimme yksissä tuumin lounaalle ja metroilemaan. Poikien jatkaessa matkaa meidän eilisen kierroksen mestoille, minä ja Henrika kävelimme museosaaren läpi (lähinnä Berliner Dom tuli bongatuksi) ja lähdimme spontaanille, saksaksi opastetulle laivakierrokselle "halki uuden ja vanhan Berliinin". Hyvä mutta kylmä päätös, ja risteilyn jälkeen kuuma chilikaakao maistui taivaalliselta lämpöisissä sisätiloissa.

Jooh Berliner Dom

Uuden sangriaputelin lisäksi haimme luksuskaupasta patonkia ja juustoja, ja siirryimme varhaiseen illanviettoon hostellille. Seuraavaan kymmeneen tuntiin sisältyi pari lasia sangriaa, kulinaarisia nautintoja, laittautumista, nukkumista, lepäämistä, välikuolemista, lisää sangriaa ja olutta, musiikkia, hyväntuulista hengailua hyvässä seurassa, ajan kulua ja kaiken valitettavana kruununa turkkilaisen musiikin säestämä henkilökohtainen katastrofi. Mutta c'est la vie ja välillä on otettava osumaa oppiakseen.

Sunnuntaina vietimme neljästään mukavan, joskin lievästi väsähtäneen päivän käyden meksikolaisella brunssilla, Hackescher Höfen sisäpihoilla ja Mauerparkin kuuluisilla markkinoilla. Junani lähti takaisin Poznaniin puolen viiden maissa ja karautin raiteille kohti Puolaa sekavissa tunnelmissa, hyvästelykaartin huiskuttaessa nenäliinojaan.

Markkinatunnelmaa

Puoli-unentäytteisen, kolmituntisen matkan päätteeksi onnistuin kuluttamaan lähes kaksi lisätuntia Poznanin sisäiseen kotimatkaan. Kotona puolestaan ehdin tasan käydä suihkussa ja AJATTELEMAAN unta, kun kakku-kämppis kolkutti oveen ja talutti minut kädestä pitäen alakerran asunnon kotibileisiin. Olin yövaatteissa, tukka märkänä, sekava ja uninen, mutta ei auttanut kuin istahtaa alas pitkäksi venyneeksi toviksi nautiskelemaan erittäin hyvin jäähdytetyista vodkashoteista (kohtuudella toki), kakuista, huonosta musiikista, kännisestä seurasta, vaihtelevista ja monikielisistä keskusteluntyngistä, epäilyttävästä käyttäytymisestä ja koko tilanteen absurdiudesta. Ympärillä lautaset särkyivät ja tietokoneet romahtelivat lattialle, ihmiset olivat toinen toistaan vauhdikkaampia. Eikä mua päästetty nukkumaan ennen kuin suostuin tanssimaan, ja tämänkin väsyneen tamppauksen aikana kirjahylly pamahti säröiksi lattialle. Pääsinpähän onnettomuuden turvin pakenemaan paikalta. Ei siinä, hauska ilta kyllä kaikesta huolimatta :--D

Että siinäpä kronologista ja detaljikasta viime viikkoa Berliinin osalta! Poznanin kuulumisia yritän kirjoitella huomenna :)

Sunshine in the morning, heading for the open road

Poznanissa menee mainiosti, mutta odotan torstaita ja Berliiniä jo vaikka kuinka paljon! Kings of Conveniencen uusi levy kun on silkkaa täydellisyyttä, kämppis iski juuri keikkaliput sisältävän kirjekuoren käteen ja ystäväni Henrika lentää keikka- ja viikonloppuseurakseni Belgiasta saakka. I-ha-naa päästä puhumaan suomea. Kaiken tämän lisäksi maailmani räjähteli eilen ja tänään, sillä Glastonburyyn 2010 osallistumiseni on käytännössä katsoen varmaa! Varasin eilen sadalla punnalla kaksi lippua tuolle kaikkien musiikkifestivaalien äidille ja isälle, universumin keskipisteelle, pyhälle maljalle, suurimmalle ja kauneimmalle, maailmankaikkeuden alkusoitolle ja loppukaneetille. Kyseessä on vieläpä kyseisen festarin nelikymppiset, joten esiintyjälista tulee luultavasti olemaan jotain ihan älytöntä. Varmistusmaili tipahti postiluukkuun tänään aamukahdeksalta 17 tunnin odottamisen jälkeen enkä edelleenkään tajua koko asiaa.

No pakko nyt on taas rehennellä rehhehhehe

Muissa uutisissa: se kyti pinnan alla muutaman päivän, eivätkä c-buranatkaan sitä onnistuneet estämään: SYYSFLUNSSA! Huonoin aika moiselle ikinä; kurssit alkaa tänään, ja torstaina reissumonoset pitäisi taas iskeä jalkaan ja lähteä sinne Saksaan. Ostin Tescosta puolalaisia troppeja joiden pitäisi parantaa olo päivässä. Mitäpä en kokeilisi? Tescossa myydään myös orkideoja 19,99 zlotylla (n. 5e), harkinnassa on viherkasvi huonetta piristämään. Muutenkin täällä näyttää päivä päivältä paremmalta, etenkin kun äskettäin käväistiin Ikeassa sekä syömässä että poistamassa sievoinen määrä tyynyjä, peittoja, kynttilöitä, kuppeja ja koreja huoneeni täytteeksi. Harmi tosin, että huoneessa on niin järjettömän ruman väriset verhot (mummohtavan kellertävä kerma) ja matto (kulahtaneen harmahtavan rusehtava lihaköntinpunainen). Jos vuoden aikana alkaa ahdistamaan, onneksi Iksu ei ole kaukana. Vuokranantajakin kävi, sopimus on voimassa 30.6.2010 asti, lämpöpatteri toimii ja kohta myös ovi.

Auringonlasku... Ikea... Onni...

Iksun lisäksi teimme ryhmäreissun Lechin panimolle. Samassa mestassa valmistuvat melkeinpä kaikki suosikkiolueni: Zubr, Tyskie, Debove Mocne (ystävien kesken Depeche Mode), Redd's ja nimimerkki Lech. Ilmainen, mukava turnee ja ilmaista olutta. Illalla sama ryhmä ja muutama muu kokoontui keskustassa. Suonissa kohisi kuitenkin kipeys, ja lähdin kotiin melko aikaisin. Perillä odotti mokkula-tyyppinen internetti, jota eräs kämppis antaa meidän lainata aina välillä. Nyt tämä kämppis oli poistunut viikonlopuksi kotiinsa, joten internet oli yksin minun, koko yön! Pitkäksihän se yö sitten venyikin, Last.FM -radion annista sydän syrjällään nautiskellessa.

Lecceripeliä Lechillä

Kämppikset vaikuttaa muutenkin mukavilta, vaikka pelkkää puolaa puhuvatkin. Onpahan ainakin motivaatiota opiskeluun. Ne tarjoaa kyytejä keskustaan, saattavat kiivetä satunnaisesti tänne yläkertaan ihan vain moikatakseen, tai kantavat mulle lautasella kakkuja ja viinirypäleitä. Oma kommunikaationi perustuu lähinnä sanoihin päivää, moro, kiitos, hyvä, kyllä, ei, ymmärrän ja en ymmärrä. (edit: niin ja tietty on vielä se yksi Suomen suosituinta v-alkuista kirosanaa vastaava paikallinen versio). Jos jokin asia vaatii ehdotonta kääntämistä niin sanakirjaa esiin vain.

Aamupala kämppikseltä

Tästä päivästä lähtien kurssit alkavat rullaamaan, ja ajattelin lähteä tarkistamaan ensimmäisenä ainakin Puolan politiikasta kertovan luentosarjan. Vaikuttaa (ihan oikeasti) mielenkiintoiselta kurssilta, eikä älyttömän vaativalta aiemman poliittisen tietämyksen suhteen. Muutenkin pitää vähän yrittää katsella kursseja sillä silmällä, että saan niistä yhtenäisen paketin koottua sitten kun palaan Suomeen. JOS PALAAN!!