Apua. Mun piti tehdä tosi hieno ja kattava kuvapäivitys Rozbratin taistosta ja paikasta yleensä, mutta totta kai netti alkoi pätkimään taas näin loppukuuta kohti ja kuvien lataaminen ei enää onnistu, videoista puhumattakaan! Pitäisi varmaan oikeasti perustaa Flickeriin tili, noita kuvia kun alkaa kertymään tänne blogiinkin ihan ylitarjonnaksi asti ja lisää on tulossa.
Tärkeintä on kai mainita, että Rozbrat zostaje, eli Rozbrat pysyy - viime viikolla käydyssä huutokaupassa ostajaa kiinteistöille ei löytynyt alennetusta hinnasta huolimatta. Tätä ehdittiin käydä juhlistamassa paikan päällä asti viime lauantaina, ja melkoista sukseehulinaa ilmassa kieltämättä leijui. Kirjoitan asiasta varmaan toiseen osoitteeseen, linkkailen tekstin tänne myöhemmin jos siltä tuntuu.
Asiasta antiikkiruukkuun, eli huomenna koittaa jälleen se päivä, kun raiteet kipinöi ja rinkka ratkeilee ylimääräisestä painosta (toivottavasti ei)! Junien penkit kuluvat ensi alkuun kahdeksaisen tuntia Krakovaan kulkien, ja heti perään seitsemisen tuntia Lviviin siirtyen. Sitten, kuuden aikaan torstaiaamuna lähtee - niin käsistä, kukkaroista kuin kalentereistakin tarkkaan rajattujen päivien merkeissä... Suunnitelmat lupailevat jo etukäteen aivan julkimieletöntä reissua, etenkin siinä tapauksessa, että säät suosii ja hermot kestää yöjunaa toisensa perään. Nyt jo täytyy mehustella, että yksi pikkunassikasta asti elätelty, erittäin kyseenalainen unelmani toteutuu varmuudella ensi lauantaina - vihjeenä voin sanoa, että viikonlopun jälkeen saatan hehkua pimeässä.
Huhheijakkaa, kiirettä on pitänyt viime viikot eikä muutosta tahtiin näy. Pää on kierteellä, aika katoaa jonnekin, aikataulut riitelevät, mutta jotenkin kaikki lutviutuu kun seilaa vain virran mukana.
Maaliskuussa on...
illallistettu ja istuttu iltaa useampaan otteeseen, hyvästelty viimeisetkin syyskaverit, tavattu roima kasa uusia ihmisiä
käyty koululla ahdistumassa politiikanopiskelun kiemuroista, piirtelemässä tikku-ukkoja ja kukkasia vihkoon historiantunneilla ja rentoutumassa runoja analysoiden
käyty keikoilla ja kahveilla ja katsastettu uusia kulmia. Ja alettu menemään kotiin eri reittiä ja jopa eri kauppaa käyttäen (hyvästi Tesco, tervetuloa elämääni Carrefour). Aikamoista.
toivotettu tervetulleeksi vierailija Suomesta ja vietetty tapahtumarikas viikko Poznanin parhaiden palojen, tyyppien ja kulinarismin parissa
ihasteltu edelleen Massive Attackin Heligolandia kuin myös Gorillazin järisyttävän upeaa Plastic Beachia
saatu kevät, menetetty se, saatu se uudestaan, menetetty se toiseen otteeseen, jne, jne
tehty erittäin spontaaneja ja uskaliaita harppauksia tulevaisuuden/ensi vuoden suhteen. Saa nähdä, jos vaikka blogi jatkuisi entisellään Puolan taipaleen päätyttyäkin.
Jos voisin nyt vain olla ja hengähtää tovin, sen tekisin, mutta velvollisuudet painavat niskaa kuin satakiloinen spelttisäkki. Pakko jaksaa vaan. Onneksi lähihorisontissa pilkahtelee jo pääsiäisloma ja ERITTÄIN odotettu reissu Moldovaan (!!!) ja Ukrainaan! Yritän änkää reissusuunnitelmaan vielä Romaniaa, mutta en ole kertonut tästä vielä matkaseuralle.
Tässä taas kuvapläjäys viime viikkojen käänteistä:
Juhlistettiin kiinalaista uutta vuotta ja alkavaa metallitiikerin vuotta Kiina-dineillä
Löytyi syömäpuikot ja deeku-sangriaakin
Merkkari liputti Puolasta poistumistaan
Xavier organisoi Intercultural Quizz -illan, jossa pohdittiin esimerkiksi sitä, minkä värinen on Googlen logon L-kirjain
Kävin viimein paikallisessa squatissa Rozbratissa keikoilla ja kaljoilla sakemannien kanssa. Lauantaina 20.3 ohjelmassa on mielenosoitus Rozbratin puolesta, sillä paikkaa aiotaan jälleen huutokaupata. Kauppojen syntyessä on luultavaa, että Rozbratin nykyinen toiminta loppuu. Ja sitähän myö ei suvaita! Rozbrat zostaje!
Pyrin laittamaan Rozbrat-kuvia enemmän viikonloppuna, kunhan olen laskeutunut barrikaadeilta.
Tiinan saapuminen Poznaniin tarkoitti sitä, että sain viimein sushiseuraa! Mumsi!
Saatiin jopa jotkut jälkkärisushipalat kaupan päälle.
Seuraavan päivän kaupunkikierroksen peruuntuessa oli hyvä lähteä joukolla aamukahville tapaamaan ihmisiä (Kuva Tiina T)
Maailman parhaimmassa kawiarnissa istuttiin fortuna grzanella, chiantilla, grzany miód pitnyllä tai vaikkapa mate palonalla noin miljardiin otteeseen niin päivin kuin illoin
Ikävä tulee sitä, kun pääsee iltapäiväluennolta ja lukee tekstiviestin "Oon nice kaviarnissa", ja istahtaa viiden minuutin päästä höyryävän kupposen ja...
..tän, eli tarta czekoladowan tai tostyn ääreen, punaisen sisustuksen hivellessä esteettistä silmää ja sulosointujen hyväillessä kuuloluita. Mmmm ja makuhermot ja lompakkokin tykkää. Leveetä elämää.
Kahvetkin siellä tarjoillaan näin piristävästi
Pakko tosin myöntää, että kun päivän aikana on tullut käytyä läpi niin Corner Pub, U Przyjaciół, Dragon, W Starym Kinie kuin Pod Minogąkin, saa kukkaron pohjalta pinota viimeisetkin groszyt esimerkiksi vielä yhtä Zywiec Porteria tai Zubrówka z sokiem jabłkowymia varten..
...voidakseen kärrätä itsensä kakskolmenelosella kotiin jälleen kerran, Głownyn eli juna-aseman nakkikioskin kautta tietenkin!
Kiistanalaisia asioita käsitellään Puolassa taas astetta kyseenalaisemmin ottein. Viime syksynä Plac Wolnoscilla törmäsi tämän tästä kaikenlaisiin sikiö- ja afrikanlapsi-plakaatteihin, jotka julistivat abortinvastaista sanomaa. Nykyään saman kampanjan vetonaulana toimii kukas muukaan kuin Adolf Hitler.
Karu selli
Ja yllä olevia maisemia bongattiin siis matkalla Lechin olutpanimolle, jossa käväisin viimeksi lokakuussa. Jostain syystä tämä kierros oli huomattavasti antoisampi.
Esimerkiksi tuommoisia herkkusia siellä valmistetaan
Joku saattoi ottaa inspiraatiota Lech-pullon väreistä ja muodosta (ja ilon irti panimon kaupasta)
Tässä havainnollistetaan sitä, mille suomen kaunis kieli kuulostaa ranskalaisen herrasmiehen korvaan
Ikeabussi vei koossa tuplaantuneen konkkaronkan megapitsoille...
...joita oli kolme ja kaikki katosivat ahnaisiin kitoihimme... (Tiinan kuva)
...jonka jälkeen osa meistä siirtyi katsomaan Krokea
...ja jatkoi siitä linturadioon makunautintojen maailmaan (Tikkaphoto)
Kokkailtiin "viisi kiloa jotain pataa", eli soijasuikaleita paprikaisessa soosissa riisin kera, keskustan asuntolassa Jowitassa järjestetyille kansainvälisille ruokakekkereille. Hapankorput tekivät myös kauppansa ja Suomesta rontatuille lonkeroille löytyi useampi innokas maistelija.
Siinä se porisee
Yllättäen päästiin myös juhlistamaan St. Patrick's Day'tä pienimuotoisen irkkukonsertin merkeissä, kuten allaoleva video osoittaa. Supersympaattinen orkesteri, jonka johtohahmon puolaa jopa minä ymmärsin, ja jonka kosketinsoittaja onnistui tahattomasti huvittamaan luultavasti koko yleisöä ja bändiä itseäänkin musiikin lumoihin heittäytymisellään ja valloittavalla lavakarismallaan...
Tässä vielä jälkkäriksi kipale, jonka parissa on kelvannut tunnelmoida esimerkiksi tänä päivänä vallinnutta kahtatoista plussapuolista celsius-astetta ja bunkkerini läpivalaissutta aurinkoa. Ja tästäkin löytyy sellainen selkärangan liitoksistaan irrottava kohta, alkaen kohdasta 2.14 ja räjähtäen kohdassa 2:25... Atlas Air, olet saanut haastajan!
Joo no joo. Alle kaksi viikkoa lähtöön ja mikään suunnitelma ei ole kehittynyt millään muotoa... heh. Vähän kiristää otsalohkoa. Lähinnä olen kuluttanut aikani hyvästellen ystäviä ja kadunmiehiä, täällä ja muualla, tai tutkaillen Martti Puukon matkalokeja, joista Puolaan itsekin lähtevä Marika vinkkasi blogissaan. Vielä on hyvää aikaa inspiroitua ja opiskella historiaa ja ajan henkeä ennen uuteen ympäristöön uppoutumista. Mikä tapahtuu siis ihan, ihan kohta.
Jotain on laiskottelun tiimellyksessäkin saatu hoidetuksi: laskut maksettu, meikä ja tavarat vuodeksi vakuutettu, learning agreementin perään kyselty ja se saatu, opintotuet haettu ja myönnetty, vaihtoonlähteväksi yliopistolle ilmoittauduttu, rinkka korjattavaksi viety ja tavaraa kirpparille kuljetettu. Apurahakin on tulossa ja tämä köyhäily saa kohta luvan loppua, ihanaa.
Vähän paremmin voisin tietty paneutua matkasuunnitelmiini ja esim. majoituksien järjestelyyn, mutta äsh. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että lähden vain ja katson minne junat vie. Ukrainasta olen kyllä innoissani, ja Oktoberfesteille mielisin työurakan jälkeen tuopille. Eilen näin myös Jimiltä ohjelman, jossa kookkaat, kokkaavat motoristimiekkoset reissasivat Romaniassa ja karauttivat jakson päätteeksi Romanian ja Ukrainan rajamaastossa sijaitsevalle iloiselle hautausmaalle. Tämä viimeinen tyyssija poikkeaa normista esimerkiksi siten, että hautakivet on maalattu räiskyvin värein joko haudatun henkilön kuolinsyytä (esim. onnettomuustilanne) kuvaten, tai ilmentäen jotain tilannetta, joka kuvastaa vainajan elettyä elämää parhaiten. Paikka siis juhlii elämää ennemmin kuin suree kuolemaa. Kiehtovaa!
Cimitirul Vesel eli iloinen hautausmaa, kuva emeryandsue.com
Vähän pitemmälle ajalle kantautuvat suunnitelmat alkavat myös kuumottamaan jo, ja mieli kaipaa kovasti Pariisiin uutta vuotta viettämähän. Sitä tekisi mieli järjestellä jopa enemmän kuin tätä kohta koittavaa seikkailua. Prioriteetit, mitä ne on?
Minulla on selkeästi liikaa aikaa ajatella, joten olen kehittänyt itselleni sekä herkullisen että painostavan dilemman siitä, mitä elämässäni tapahtuu (eli missä elämäni tapahtuu) 26.8-14.9. Kaiken ollessa kovin epävarmaa aloin jo pohtimaan, että mitä ihmettä olen tekemässä ylipäätään. Että ei kukaan lähde opiskelijavaihtoon niin, että heittää ensin keikkareissun vaihtokaupungissa, seikkailee sitten vailla rahaa tai suunnitelmia jossain päin Euroopan mannerta, käy pelastamassa maailman Saksan perämetsiköstä käsin ja palaa sitten pisteeseen A ja aloita opiskelut. Ei niin mitään järkeä. Miten tälläistä varten pakataan? Miten tälläistä suunnitellaan, miten varaudutaan? Öö.
Ja totta kai olen myös niin intona, etten meinaa nahoissani pysyä.
Tällä erää olen kaivanut karttakirjan ja muutama kuukausi takaperin hommatut Ukraina & Romania + Moldova -LP:t esiin. Taas yhden unelman toteuttaminen kiinnostaisi, ja parissa-kolmessa viikossa ehtisi kai ihan hyvin heittämään lenkkiä noilla seuduilla. Jonkinlaisen reitintyngänkin olen ehtinyt suunnittelemaan Romaniaan asti. Mutta sitten tulee tenkkapoo, mitä kautta jatkaa Berliiniin. No, kaipa tuon kerkiää miettimään sitten myöhemminkin.. Mietityttää myös koko reitin järkevyys, kun pari viikkoa saisi kulumaan helposti ihan Puolan ja Saksankin tienoita taaplaten. Kyrillisen kielimuurin tai turvallisuuden puolesta taas olen päättänyt olla stressaamatta turhia. Muuten vaikeuttaisin elämääni liikaa.
Yksi reittivaihtoehto
Viime päivinä otsasuoni on pullistellut myös informaation puutteesta johtuen. Kaikki auttavat tahot tuntuvat lomailevan ja tiedusteluluonteisiin sähköposteihini ei vastata. Puolassa taas vastataan, mutta kysymyksiin, joita en ole esittänyt. Sen verran sain tänään AMU:n Erasmus-toimiston naisista irti, että jonkinlainen infokirje ja tieto majoituksesta olisi tulossa syyskuun alussa. Ihan kiva - enhän ole sitä kirjettä enää silloin vastaanottamassa. Toivotaan siis, että pistäisivät asiat rullaamaan pikkaisen nopeammin.
Eipä tässä sen ihmeempiä, viime ajat olen turisteillut ahkerasti ia nauttinut kesäsäästä ihan kotimaan ja kotipitäjän kamaralla. Tästä ehkä lisääkin jahka olen saanut kuvat esitettävään muotoon :)
Lonely Planet -kirjoja koskeneeseen merkintään tulleen vinkin jäljiltä johdatuin pitkästä aikaa asioimaan Huuto.net:iin. Valikoimaa matkaoppaissa oli yllättävän kivasti, ja katsokaas mitä väri- ja vinkkikylläisiä herkkuja posti kuljetti minulle tänään ja toissapäivänä:
Molemmat loistokuntoiset kirjat irtosivat kympillä ja sisältävät varsin tuoretta tietoa; Romania & Moldova -opas oli painettu vuonna 2007 ja Ukraina vuonna 2008. Puola-LP:tä en huutanut, sillä kyseinen painos oli melkoisen vanha. Ystävällinen myyjä sujautti Ukraina-kirjasen mukaan vielä Kyiv (Kiova) In Your Pocket -kaupunkikartan, jonka päällä kirjat ylläolevassa kuvassa makoilevat. Karttakirjat, kaupunkikartat, metrokartat, Google Earth... mielikuvitus lähtee salamana karkailemaan lapasesta, kun näkee paikkoja "konkreettisessa" muodossa. Heti tuonkin kartan avattuani iski kamala kuume käppäillä pitkin Naberezhne Shosea ja loikoilla jossain kartan puistoista Obolon Svitle handussa. Joku kaunis päivä...
Ukrainasta, Romaniasta ja eritoten Moldovasta olen ollut innoissani jo jonkun aikaa ja kuume tuntuu kohisevan suonissa yhä nousujohteisemmin. Itä-Euroopan ja entisen Neuvostoliiton alueen maissa viehättää yleisestikin se määrittelemätön "aitous" ja tuntemattomuus mikä läpikolutuista lännen maista puuttuu. Ajatella esimerkiksi Valko-Venäjää. Maa sijaitsee aivan Euroopan kyljessä kiinni, eikä ole ihan piskuinenkaan pläntti kartassa, mutta kukaan ei tunnu tietävän koko paikasta mitään. Tai Keski-Aasian valtiot, joiden olemassaoloa moni ei edes tiedosta. Silti, kiirettä pitää matkustaa kaikkiin näihin kohteisiin autenttisten elämyksien perässä, sillä luulenpa sen aitouden ja tuntemattomuuden olevan nopeasti katoava luonnonvara länsimaalaistuvassa maailmassa.
Luonnollisesti nämäkin reissusuunnitelmat saivat uutta potkua tulevan vaihdon ansiosta, sillä Ukraina, kuten Valko-Venäjäkin, sijaitsee Puolan naapurissa ja matkat näidenkin maiden välillä taittuvat vielä vallan huokeaan hintaan. Saa nähdä saanko asian järjestettyä, sillä mieluusti tuollaisiin matkoihin varaisi aikaa enemmän kuin viikon. Katsotaan, katsotaan!
