Kun sanon päivää, hän sanoo Здравствуйте!

Junamatkamme Varsovasta Kiovaan meinasi kosahtaa heti alkumetreille, kun englantia taitamaton konduktööri intti meille junan ulkopuolella, että meiltä puuttuu paikkaliput, ja että ne olisi pitänyt ostaa junalipun yhteydessä. Joopa joo, kassalla kun taasen väitettiin, että meidän täytyy ostaa paikkaliput konduktööriltä junasta. Kielimuurin takaa ankkuria ongelmien mereen viskeltyämme yhteinen kieli löytyi saksasta, ja asia saatiin selvitettyä ja paikat hoidettua. Wir bezahlen mit Euros, ja!

Tällä lapulla on tullut ostettua kaikki junamatkat...

Neuvostohenkinen, kokoon teipattu juna samettimattoineen ja 70-lukua henkivine värimaailmoinen oli ehkä erikoisin kokemani! Ja niin hieno. Tovin maisemia ihasteltuani siirryin yläpetini suojaan lueskelemaan ja nauttimaan pehmeästä, joskin kurkkua kuristaneesta untuvapatjasta ja -tyynystä. Warszawa Centralnan vaisun elintarvikevalikoiman vuoksi evästyksenä toimi lähinnä seesamitikut ja vesi, mutta jotenkin noista kahdeksastatoista tunnista ja passintarkastuksien ja maahantulolippulappujen kuumotuksesta selvittiin. Ja tulipa passiin muuten ensimmäinen leima erittäin moneen vuoteen, jee!

Junakuva

Kiovan mäkinen maisema toimi melkoisena Via Dolorosana meille syntisäkit selässä, helteisessä säässä painaville turistinretkuille. Onneksi tuli otettua Ukraina-LP mukaan! Sen kartta ja hätäisesti Varsovassa paperille raapustetut puhelinnumerot pelastivat meidät, ja löysimme piakkoin tiemme hostelli Kreschatikille. Tosi kiva, erittäin pieni, kotoisa ja halpa paikka ihan Kiovan keskustan sydämessä.

Keskusaukio auringonlaskussa, ihan hostellin vierestä

Vähän unta palloon, kierrosta keskustassa, kielen ja lokaalien hiusten ja alkoholikulttuurin ihmettelyä ja Krimiläistä ruokaa on ollut tämän illan resepti. Kauppakin löydettiin. Luultiin ensin, että kaupan täti seuraa meitä vartiointimielessä, mutta kohta se tarttuikin ostostemme sisältöön ja kielsi meitä ostamasta nuudeleita. Nie harasoo :D Nuudelit jäi ostamatta ja koriin tarttui terveellisempää spagettia (meidän valinta) ja raejuustoa (kaupan tädin valinta). Myös meikän valkkaama jugurtti vaihtui terveellisempään versioon mamman toimesta.

Kohta lähdemme muiden hostellilaisten kera jollekin jokilaivalle, en tiedä onko kyseessä joku bailuristeily vai ihan vain ravintolalaiva, mutta party boatista nuo tuntuu kovasti jauhavan :) Tuntuu tosi hyvältä olla täällä. Kun pari kuukautta sitten kirjoitin tänne Ukraina-innostani ja Obolon Svitle -merkkisestä oluesta, en todellakaan uskonut istuvani vielä samana vuonna keskellä kyseistä maata, kyseinen olutmerkki handussa. Elämä yllättää välillä.

The less I have the more I am a happy man

Äää, tässä vaiheessa alkaa jo masentaa. Tieto EILC-kielikurssille pääsemisestä / ei-pääsemisestä piti tulla viimeistään 22.6. Uskalsin siis odottaa ja toivoa, että mittumaarin vietosta palatessa sähköpostilootaa olisi täyttänyt tervetulotoivotus opiskelemaan puolaa jonnekin päin Puolaa. No mutta eipä näin, vaan ilmoitusta odotellaan yhä. Edes oma yliopisto ei vastaa tiedusteluihin asiasta. Mahdanko olla liian kärsimätön...?

Iloisemmissa uutisissa: enää viikko Lontooseen! Älytöntä kuinka nopeasti aika on mennyt, ja kuinka se kuluu yhä nopeammin tässä muuttopuuhia järjestellessä. Tavarat lähtevät nyt siis pitkin viikkoa sekä kotikaupunkiini että eri puolille Jyväskylää, itse seuraan perästä reissujen ja festareiden jälkeen. Hullun hommaa muuttaa puoliksi takaisin kotiin ja jättää toinen puolisko tavaroista tuttujen, tutuntuttujen ja kierrätyskeskuksen nurkkiin, mutta ei tässä muutakaan vaihtoehtoa ole, jos tahtoo välttyä vuokranmaksulta kahteen maahan.

Matkoja odotellessa olen täydennellyt kirjakokoelmaani Kreikka LP:llä ja LP Encounter Lontoolla. Kreikkaan minulla oli jo plakkarissa tuo Encounter-sarjan Ateena-opas, mutta kolmen euron hinta huuto.netissä ei kamalasti kirpaissut koko maata ja sen historiaa kattavasta infopläjäyksestä. Ystäväni puolestaan vinkkasi minulle Suomalaisen Kirjakaupan alessa vain seitsemän euroa kustaneesta Lontoo-oppaasta, joten pakkohan sekin oli poistaa omaan hyllyyn. Pitänee käydä tarkastamassa tuo Suomalaisen ale muutenkin, jos se Itä-Euroopan LP olisi viimein tarjouksessa!

Kammottava, kauhea ja kalmantuntuinen eli makaaberi

Äiti soitteli eilen, että Poznanista oli tullut kirje, jota olin ehtinyt odotella jo pari viikkoa. Toivoin kuoresta löytyvän opiskeluun liittyvää starttimateriaalia ja vaikkapa jotain brosyyriä AMU:sta ja elämästä Puolassa. Näin ei kuitenkaan ollut, sillä koko breivi sisälti yhden ainoan aanelosen ja kolme riviä tekstiä, jotka englantia vain auttavasti taitava äitini sai soperrettua minulle luurin välityksellä. Pelkkä vahvistus opiskelijaksi hyväksymisestä, höh! No, ehkä ne laittavat lisää infoa vielä lähempänä, tai siis parempi olisi.

Lueskelin eilen koko illan ja yön matkailun historian ja tulevaisuuden tenttiin. Toisesta tenttikirjasta silmiin pisti muutamakin tekstinpätkä, tässä yksi koirankorvalla merkattu:

Egoistista hedonismia ja uteliaisuutta voi matkailemalla tyydyttää tuhansin tavoin. Tiettyjen asioiden harrastamisella ja tietyissä paikoissa käymisellä voi hankkia tietoa, kokemuksia, elämyksiä ja statusta. Muutamassa vuosikymmenessä maapallo on muuttunut kuin suureksi leikkikentäksi, kokemusten ja elämysten basaariksi. Huomattava osa maapallon teollistuneiden maiden asukkaista pyrkii alituisesti matkustuskannalle, siirtymään paikasta toiseen. Harri Hautajärven mukaan ihmiskunnan historiassa on tultu uuteen, outoon vaiheeseen, jota voisi nimittää globaali-nomadismiksi. Turismi on muodostumassa maailman suurimmaksi teollisuudenalaksi ja sen vaikutukset ovat varsin tuntuvia. (Matkailijan ihmeellinen maailma 2004: 310)

Kattavasti sanottu! Ei lisättävää - paitsi noihin tuntuviin vaikutuksiin ja siihen, miten massamatkailu tekee hallaa alkuperäisväestöille, -kulttuurille ja esimerkiksi kaupunkikuvalle. Tämä on yksi niistä asioista, joiden vuoksi kiinnostun alueista, joilla turismi on vielä verrattain lapsenkengissä, kuten aikaisemmin mainitsemani entisen Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan alueet. Lapasesta levinneiden HIV-epidemioiden vuoksi sama kirja puhuu entisistä neuvostotasavalloista, ja esimerkiksi Liettuan ja Puolan puristukseen jääneestä Kaliningradista kuitenkin lähinnä makaaberiturismin, eli vaaroja ja erikoisuuksia etsivän matkailun kohteina. Omalla kohdallani käyttäisin mieluummin vaikka kuvausta autenttisuuden perässä kieli vyön alla ravaava matkaaja. Sinänsä mielenkiintoisesta ilmiöstä, makaaberiturismista, kirjassa turistiin enemmänkin. Esimerkkinä aiheeseen käytettiin toistuvasti "Kreivi Draculan" eli Vlad Tepesin myytin myötä elpynyttä Romanian turismia. Itsekin olin aiheesta kiinnostunut, kunnes lukaisin pari viikkoa sitten ostamani LP Romanian ja kuvitelmani Transsilvanian vampyyriromantiikasta romuttuivat.

Tämänkin tentin myötä pää on taas tulvillaan uutta tietoa ja aatoksia. Tiesittekö esimerkiksi, että vuonna 1983 suomalaisten tekemistä ulkomaanmatkoista jopa pöyristyttävät 60% suuntautuivat Espanjaan, eritoten Kanarian saarille? Huoh, ehkä tuohon on tullut jo muutosta. Enää ei myöskään ihmetytä Suomen Matkatoimiston 100-vuotias historia... vähän hävettääkin oma tietämättömyys aiheesta vielä muutama viikko sitten! Loppuun vielä pätkä, joka olisi sopinut vaikka tämän blogin aloitustekstiin:

Matkamuistot;
Matka kestää näennäisesti vain hetken, mutta sen haaveilu ja suunnittelu etukäteen sekä muistelu myöhemmin saavat matkan yltämään ajassa paljon yli varsinaisten matkapäivien.

Tässä siis minun oikeutus omaan intoiluuni - elän vain matkojani jo ennen kuin ne alkavatkaan :)

Să se-audă-n lumea mare

Lonely Planet -kirjoja koskeneeseen merkintään tulleen vinkin jäljiltä johdatuin pitkästä aikaa asioimaan Huuto.net:iin. Valikoimaa matkaoppaissa oli yllättävän kivasti, ja katsokaas mitä väri- ja vinkkikylläisiä herkkuja posti kuljetti minulle tänään ja toissapäivänä:

Molemmat loistokuntoiset kirjat irtosivat kympillä ja sisältävät varsin tuoretta tietoa; Romania & Moldova -opas oli painettu vuonna 2007 ja Ukraina vuonna 2008. Puola-LP:tä en huutanut, sillä kyseinen painos oli melkoisen vanha. Ystävällinen myyjä sujautti Ukraina-kirjasen mukaan vielä Kyiv (Kiova) In Your Pocket -kaupunkikartan, jonka päällä kirjat ylläolevassa kuvassa makoilevat. Karttakirjat, kaupunkikartat, metrokartat, Google Earth... mielikuvitus lähtee salamana karkailemaan lapasesta, kun näkee paikkoja "konkreettisessa" muodossa. Heti tuonkin kartan avattuani iski kamala kuume käppäillä pitkin Naberezhne Shosea ja loikoilla jossain kartan puistoista Obolon Svitle handussa. Joku kaunis päivä...

Ukrainasta, Romaniasta ja eritoten Moldovasta olen ollut innoissani jo jonkun aikaa ja kuume tuntuu kohisevan suonissa yhä nousujohteisemmin. Itä-Euroopan ja entisen Neuvostoliiton alueen maissa viehättää yleisestikin se määrittelemätön "aitous" ja tuntemattomuus mikä läpikolutuista lännen maista puuttuu. Ajatella esimerkiksi Valko-Venäjää. Maa sijaitsee aivan Euroopan kyljessä kiinni, eikä ole ihan piskuinenkaan pläntti kartassa, mutta kukaan ei tunnu tietävän koko paikasta mitään. Tai Keski-Aasian valtiot, joiden olemassaoloa moni ei edes tiedosta. Silti, kiirettä pitää matkustaa kaikkiin näihin kohteisiin autenttisten elämyksien perässä, sillä luulenpa sen aitouden ja tuntemattomuuden olevan nopeasti katoava luonnonvara länsimaalaistuvassa maailmassa.

Luonnollisesti nämäkin reissusuunnitelmat saivat uutta potkua tulevan vaihdon ansiosta, sillä Ukraina, kuten Valko-Venäjäkin, sijaitsee Puolan naapurissa ja matkat näidenkin maiden välillä taittuvat vielä vallan huokeaan hintaan. Saa nähdä saanko asian järjestettyä, sillä mieluusti tuollaisiin matkoihin varaisi aikaa enemmän kuin viikon. Katsotaan, katsotaan!

Ἀνερρίφθω κύβος! - Arpa on heitetty!

Jee! Monien mutkien ja älyttömän vitkastelun jälkeen kaikki paperit on viimein pistetty matkaan. Ehkä tästä vaihtoasiasta tulee joskus jopa virallista. Alunperin sain yliopistoltani ristiriitaista tietoa siitä, mikä vaihtoon hyväksymisen jälkeinen askel on. Vasta vaihtoinfon jälkeen minulle selvisi asioiden oikea laita; se, että kukaan ei ota minuun yhteyttä vaan ihan itse pitää täytellä ja tulostella oikeat lappuset ja pistää pyörät pyörimään. Nyt olen siis viimein hakenut sekä kielikurssille että lähettänyt hakupaperit ja opintosuunnitelman kohdeyliopistoon omalla ja virallisten tahojen nimikirjoituksilla höystettynä.

Valinnanvaraa englanninkielisen, vaihto-opiskelijoille suunnatun AMU-PIE -ohjelman kursseissa oli ihan mukavasti. Vaihtareille homma on ilmeisesti järjestetty niin, että vaikka alustava opintosuunnitelma tehdään hakiessa, niin syksyn ensimmäisillä viikoilla saa mennä kaikille mahdollisille kursseille "tutustumaan", ja päättää vasta sitten mitkä kurssit tahtoo käydä. No, suunnitelman kun kuitenkin tein, niin tässä esimerkkiä siitä, mitä lukujärjestyksestä saattaisi ensi syksynä löytyä:

x Polish language for beginners
x Tourism Geography of Eastern Europe: Latvia, Estonia, Lithuania, Russia, Belarus and Ukraine
x The Twentieth-century Polish Poetry
x Political Life in Poland
x Common Foreign and Security Policy: Northern and Eastern dimensions of the European Union

Vähänkään minua tuntevat ihmiset tuskin yllättyvät siitä, että eniten innoissani olen tuosta Itä-Euroopan turismikurssista. Kurssilla käsitellään kiitettävän monipuolisista näkökulmista jopa Valko-Venäjän ja Ukrainan turismia! Ihan parasta.

Joo. Kotiin päästyäni vietin sitten juhlallista mokka-hetkeä Puolasta aikoinaan roudaamani matkamuiston kera. Kyseinen porsliiniteos esittelee Puolan uskomattoman konsonanttirikasta kieltä parhaimmillaan (pahimmillaan?), ja mukin aiheena on naisten ja miesten ongelmat (problemy kobiet ja problemy mężczyźn). Tässä lukijoille siis kielijumppaa ja pientä pähkivää purtavaksi, että mistä ongelmista nyt on kyse? Kuvia voit tarkastella rutkasti isommassa koossa klikkaamalla niitä. Vokaaleja ei ole kaupan.

Naisten ongelmia osa I

Naisten ongelmia osa II


Naisten ongelmia osa III


Miesten ongelma

Muissa uutisissa: Kävin tänään Suomalaisessa Kirjakaupassa kuolailemassa matkaopus-hyllyt niagaramaisiksi, valuviksi putouksiksi. Matkailijan (kiistanalaiset) raamatut, Lonely Planetit, kauniine kansineen olisivat vieneet tälläkin kertaa naisen mennessään, ellei teosten hinta olisi niin suolainen. Toivon mukaan kesällä saan kuitenkin täydennettyä kirjahyllyäni k.o kirjasarjan Eastern Europe -painoksella. Jos vaihdon puitteissa suinkin kykenen matkustelemaan Puolaa ympäröivissä valtioissa, tuosta Itä-Eurooppaa koluavasta järkäleestä olisi varmasti iloa ja hyötyä matkoja suunnitellessa. Toimisihan se toki inspiraationa muutenkin. Toinen silmään tarttunut kirja oli Päivi Erolan kynäilemä Puola-opas. Kirjan lisäksi jäi kiinnostamaan sen kirjoittaja. Kannen mukaan Erola on slavisti, joka 1980-luvulta lähtien on tehnyt monipuolisesti töitä Suomen ja Puolan liike-elämän ja valtionhallinnon parissa kääntäjänä, tulkkina ja mm. matkailualan asiantuntijatehtävissä. Elämässäni voisin esimerkiksi tahtoa Päivi Erolaksi Päivi Erolan paikalle, tai siis Päivi Erolan 2010-luvun painokseksi. Kuinkakohan tämä onnistuisi?

Lopulta Suomalaisesta tarttui mukaan LP:n kaupunkikeskeinen kevytversio, Athens Encounter. Tämä Ateenaan ja sen lähialueisiin keskittyvä, kartallinen pikkuteos kustansi minulle n. 16 euroa ja tulee luultavasti toimimaan hyvänä johdattajana heinäkuisella Kreikanreissulla. Viime syksynä Pariisissa matkaseuralla oli mukana saman sarjan Paris Encounter, ja sen avulla löydettiin yksi jos toinenkin helmi, joka muuten olisi jäänyt sukeltamatta. Näistä parhaimpana esimerkkinä ehkä Shakespeare & Company -niminen kirjakauppa, jossa täydensin kulttuurikapitaaliani parikin kertaa viikon aikana. LP:n Encounter-sarja suositteluun, siis! Kirjoja on julkaistu n. 26 kappaletta. Ehkä sinäkin löydät omasi.

Loppuun vielä parit tunnelmalliset otokset edellämainitusta, legendojen suosimasta kirjaputiikista. Klikkaile kuvia isommaksi, jos et löydä niistä John McCainia ja Paavi Benedictus XVI:tä tihrustamallakaan. Suosikkijamppojani molemmat.