Once more with feeling: Angermünde

Filmikuvia vuoden takaa Stolzenhagenista, Angermündestä, Koillis-Saksasta, KVT:n työleiriltä.
Muistelen haikeudella!
Ja pari hassua otosta Berliinistä.
Tärkein, tai tärkeimmät eivät tietenkään onnistuneet.

****

****

Samanlainen satsi tulossa vielä pääsiäisreissusta, watch this space...

Berliini 19-22.2 osa 2

Eli pienimuotoista jatkoa seuraa viikon takaisen Berliininreissun jälkipuinnille. Ykkösosa täällä. Edellisten Berliinikierrosten kauniimmat ja kiinnostavammat kuvat löytyvät täältä.

"Stellanssilta" jatkettiin Marikan kanssa matkaa Checkpoint Charlielle. Elina puolestaan poistui tässä välissä Adam Greenin keikalle. Jos mulle oltaisiin viitisen vuotta sitten sanottu, että elämässäni tulee koittamaan aika, jolloin olen samaan aikaan samassa maassa ja samassa kaupungissa esiintymään tulleen Adam Greenin kanssa, enkä olisi menossa häntä katsomaan, olisin varmaan pyörtynyt. No, Elinan keikkarapsa tiivistettynä: Adam soitti ehkä kaksi tuntia. Vanhoja, uusia tuotannon helmiä. Adam joi eksponentiaalisia määriä kaljaa keikkansa aikana, lopussa myös kaksin käsin. Adam oli tukevoitunut ja hänen paljastettuun mahaansa oli joko viilletty tai piirretty hakaristi.



Viime kerralla Berliinissä kohdistin kameraani lähinnä niihin samoihin juttuihin, joita kaikki turisteilemaan tulleet kuvailee. Tällä kertaa halusinkin siis havainnollistaa kaikilla turistirikkaimmilla mestoilla vallitsevaa KAUPALLISUUDEN INHAA TUNTUA! Yyh. Ostin kyllä itsekin pari postikorttia, että en mää mikää enkeli oo... saarnaaja vain..

Hylätty kumihanska CC:llä. Toisen (parinsa?) bongasin holokaustimuistomerkiltä aiemmin..

Me ollaan Berlinereitä kaikki kun oikein silmiin katsotaan

Ja taas piti käydä lähentelemässä ja lääpiskelemässä kuunvalossa kylpevää muuria. En tiedä kenen mieltä tämänkaltaiset artefaktit lämmittää, mutta onpahan KOETTU!

Muuri: KOETTU!

Herkuttelijoiden piti taas päästä illalliselle.
Kuvassa kana biryani ja Marikan eksoottinen salaatti, ja pakollinen Mai Tai, ja kaikki lisukkeet.

Mumsi mumsi, kyllä ruokakuvia pitää aina olla

Okei, tää menee nyt vähän arveluttavaksi, mutta. Eläissäni en oo nähnyt toista yhtä hienoa vessaa kuin tuossa ravintolassa. Vesiputoushanat, moninkertaiset lyhtykynttilät, erillinen tunnelmamusiikki, kellertävästi valaistu allaskaappi, tuoreet kukka-asetelmat, kiiltävät marmoripinnat. Kuvasin ehkä myös pari videoo, mutta yritän säästää uskottavuuteni rippeitä ja tyydyn julkaisemaan tämän yhden valokuvan. Ehkä sekin on liikaa.

Illalla käytiin kaikki Hannibalissa puolalaisen Celinan kanssa yksillä, ja jatkettiin sitten Schönehauser Alleen White Trash Fast Foodiin. Omalta osaltani ilta katkesi tosin aika älyttömän lyhyeen, kun olin jo ihan liian kipeä mihinkään juhlimistoimintaan. Toisin sanoen maksoin kuusi euroa siitä, että lähinnä saatoin tytöt sisään ja lähdin itse takaisin hostellille uinumaan. Flunssakuumehan leimasi siis koko viikonloppuani, mutta yritin taistella sitä vastaan tuohon lauantaiyöhön asti. Seuraavana päivänä metroilin Marikan kanssa lentokenttäbussille, ja päädyin saman tien takaisin hostellille nukkumaan karmean tukkoista oloani pois. Harmitti, koska Elina oli samaan aikaan jollain eeppisellä museokierroksella, ja ilma oli taas sellainen morsiohenkinen.



Viimeisen illan kunniaksi ryhdistäydyin vielä viimeiselle Hannibal-kierrokselle.. mihinkään enempään ei olisi voimat riittäneet. Tässä vaiheessa (tässä merkinnässä yleensäkin) huomaa kuvasaldon ehtyvän sitä mukaa kun lentsu lisentyi. Maanantai-aamuna olotila oli lähinnä pikaiseen kuolemaan viittaava ja kuumetta löytyi varmaan sata astetta (no fahrenheitteinä ainakin). Samaan aikaan sain vielä aikaiseksi pienimuotoisen sanaharkan Janicen kanssa, joka meni hänen puoleltaan ehkä hitusen liian pitkälle. Tämän rajan ylittyessä kursin kamani kokoon aika hiton nopeasti ja vihaisesti. Ulos tsekatessa juorusin respalle, että huoneessamme majailee väkivallalla uhkaileva naishenkilö. Jatkotoimenpiteitä lupailtiin. Ja seuraavalla hetkellä olinkin jo juoksemassa metrosta ja paikallisjunasta toiseen, ja köhimässä tietäni kohti Poznania.

Zombie for zombie

Parasta viikonlopussa oli loistavan seuran ja suomen puhumisen lisäksi varmaan se, että kerrankin käytin itsepintaisesti koko viikonlopun saksaa! Ottaen huomioon, mikä tilanne oli vielä muutama kuukausi sitten, tämä oli multa ihan sankaritason suoritus. Filosofoin jälkeen päin, että ehkä puolan opiskelu on sitten ollut niin haasteellista, että jollain tasolla olen alkanut romantisoimaan esimerkiksi ruotsin ja saksan kieliä, joissa en ole ikinä pitänyt itseäni minään mestarina, mutta joita hallitsen silti huomattavasti suvereenimmin kuin puolaa. Eli, ennen niin ylitsepääsemättömältä vaikuttanut saksan sönkkääminenkään ei niin sanotusti tunnu enää missään. Vaikka siis ihan kielipuoli olenkin, eikä Kahden Keikan kattomisesta tulis varmaan mitään ilman tekstityksiä.. mutta ihan ok kehityssuunta kuitenkin. Ja tein tällä kai lähtemättömän vaikutuksen kakkukämppikseen, joka tarjoaa mulle nyt kainosti sekä ruokaa että rahaa siitä hyvästä, että tekisin sen saksanläksyt.

Se oli kanssa oikein erityisen kivaa ja herkullista, että tuli tehtyä uusia reissusuunnitelmia sekä kuukauden että kahden kuukauden päähän!! Näistä lisää myöhemmin!

Berliini 19-22.2 osa 1

Tästä tulee tälläinen ajan kanssa (mahdollisesti Elinan ja Marikan) kuvilla ja ehkä unohtuneilla tarinoillakin täydentyvä tuplamerkintä. Varoitan jo etukäteen, että kuvasaalis on tylsä ja jutut väsyneitä! Uwaga!

Ensimmäinen viikko loman jälkeen lähti aika ketterästi liikkeelle ja kesti samaan malliin loppuun asti, toisin kuin allekirjoittaneen kunto... no, siitä lisää myöhemmin. Eli koska kevätlukukausi pyörähti käyntiin ja kaupunkiin tulvi tuore lauma keltanokkaisia erasmuksia ja muita vaihtareita, kalenteri täyttyi hetimiten kaiken näköisisistä kissanristiäisistä ja tutustumiskaljoitteluista. Niin ja uusista kursseista, tietty. Yksi anti-erasmus-sielunsisar löytyi ainakin Saksasta, hänen ilmaantumisestaan Poznaniin olen tooodella kiitollinen.

Parhaat jengi mieheni lukukauden ensimmäisissä erasmuskekkereissä

Kauaa en Poznanin suihkuseurapiireissä kuitenkaan viihtynyt. Keskiviikkoyönä hurautin yöbussilla asemalle vastaanottamaan toivottamaan tervetulleeksti Elinan, ensimmäisen vierailijani Suomesta!! En ikinä uskonut, että joku oikeasti tulisi tänne.. mutta niinpä vaan pääsi käymään yhden Facebookissa vietetyn idearikkaan illan perusteella. Torstaina heräiltyämme asema kutsui taas, sillä Marika oli saapunut seitsentuntisen piinajunan kyydittämänä kaukaa Krakovasta asti keskuuteemme. Yhdessä tarkkailtiin Poznanin vanhaa kaupunkia ja paria lempipiilopaikkaani yhden leppoisan päivän verran. Onneksi ei ollut kamalasti paineita järjestää mitään ikimuistoista superpoznanpäivää, koska jokainen päivä Poznanissa on sellainen Elina ainakin on tulossa tänne vielä kesäkuussa uudestaan ennen Glastonburya.

Scarlett eksyksissä käännöksessä

Kyllä se ekana iltana jo huomattiin, että olet mitä juot. Eli: etsi kuvasta Anna, Elina, Marika ja ihan oikea Marika. (Ja treffeillä ollut hyypiö, jonka tuijotus kohdistui herkeämättä meidän köörin loossiin... nimittäin LIKÖÖRI-KÖÖRIN.. TUBERKU-LOOSSIIN... HEH HEH HEH.. eh.. jjoo.)

Tesco-pyhiinvaellus

Joku oli varastanut meidän vieraspatjan, joten seuraava yö bunkkerissani nukuttiin vähän miten sattui. Herätys oli onneksi (?) jo seitsemän jälkeen, sillä yhdeksän jälkeen viiletettiin aina yhtä tyylikkäänä ylihintainen elephant chai latte kädessä, pikkurilli pystyssä ja uusin The Guardian plakkarissa EuroCityn Berliinin vievään junaan. Ajantasatietona: Poznan-Berliini nuorisoalennuksella alle 26-v kustantaa 24,80e suunta. Miettikää, että Varsova on saman matkan päässä, ja sinne pääsee seitsemällä eurolla.. Tosin paljon hitaammin! Junassa olikin sitten melkoinen säätö, kun meille oltiin pistetty paikat eri vaunuihin ja omani oli tyystin täyteen ammuttu. Onneksi tytöt pelastivat tilanteen, ja päästiin kaikki samaan, aurinkoiseen junahyttiin kälättämään, uneksimaan, pelaamaan Tetristä ja mitä siellä junassa nyt sitten tehdäänkin. Minä tein tälläisen:

Tässä kun oon ensi vuodelle tekemistä miettinyt, niin miten olis toi graafinen suunnittelu.

Berliinissä taivallus eteni vanhan hyväksi havaitun kaavan mukaan.. jos en ole yöpynyt Couchsurfingin kautta, niin otan suunnaksi aina Kreuzbergin värikkäässä kaupunginosassa sijaitsevan 36 Rooms -hostellin. Samassa huoneessa majaili naurunsa ja kuontalonsa vuoksi Janiceksi nimeämämme, varsin persoonallinen tapaus tyttärineen.

Elinan post-realistinen tulkinta Janicesta ja jälkikasvusta

Heti ensimmäiseen päivään koluttiin läpi perusnähtävyydet, eli Reichstag, Holokaustimuistomerkki ja Brandenburger Tor. Joo ja tietty TV-torni eli Fernsehturm maan tasalta käsin, koska se nyt pilkistää aina silmään sen siliän tien kun Alexanderplatzille rantautuu. Seuraavassa kuvia turneelta:

"Joku fallos" - Marika

Paikka, jolla U2 ja Jay-Z esiintyivät viime syksynä.
Ja on siellä varmasti jotain muutakin joskus tapahtunut.


Kaikenlaista pitää keksiä, että pidetään massat huvitettuina ja taitelijat leivänsyrjässä kiinni


Meidän kuvassa oli ihan tarpeeksi feissejä omasta takaa,
vaikka oishan tääkin otos tietysti ollut uskottavampi
Berlin 2010 -nallekarhulla ryyditettynä


Paasit olivat uudistuneet tuollaisella näyttävällä sokerikuorrutteella sitten viime näkemän


Ja kumpareitakin siellä olisi voinut laskea. Viitos risti gräbi heli kopteri.


Komea pytinki!


Vaatii komean jonon...


Ja komean näköalan!

Tuossa vasemmalla näkyvässä rakennuksessa, eli Berlin Charité Hospitalissa, hyysättiin aikoinaan ruttopotilaita ja myöhemmin tutkittiin tuberkuloosin syitä. Tämän opin AUDIOGUIDESTA, jonka kanssa kiersin Reichstagia ensimmäistä kertaa. Opin myös sen, tai ainakin palautin muistiini, että Saksan lipun kolmas väri ei olekaan keltainen vaan kulta. No tietty...

Se oli sit sillä selevä.

Oli korkea aika siirtyä aterioimaan kantapaikaksemme muodostuneeseen Hannibaliin. Kehuttavan laajan drinkkilistan sisältö oli 3,90/kpl. Kuvassa Marika illustroi meloninpalasella henkevää keskusteluamme viiksien ja partojen syvimmästä olemuksesta.

Tässä yksi tunnelmapala seuraavan yön päätapahtumista, Elinan käden kautta ilmaistuna


Seuraava päivä käynnistyi Hannibalin megabrunssin ja menneiden vuosikymmenien mukavimman musiikin säestyksellä. Kuvassa olevia hunajamuroja, tai oikeammin kuppia josta niitä mutustella, metsästin kissojen ja koirien kanssa lähes tulkoon koko session ajan.


Ilma oli täydellisen keväinen ja tästä ilon otti fiilistellen irti muun muassa tuntemattomaksi jäänyt, metroaan pitkällä pysäkkikaistan ulkopuolella odottanut miekkonen.

Käytiin Friedrichshainissa vähän turhaksi jääneellä muurinmetästysreissulla. Metropysäkit U5-linjan varrella kohti Hönowia olivat tosin toinen toistaan pirtsakampia ja Tetris-henkisiä. Yllä Weberwiese. Ehdottomasti rumimmat tai rujoimmat koskaan näkemäni asemat löytyivät puolestaan U7-linjan varrelta.. vanhahtavan kakofonisia väriyhdistelmiä, mosaiikkihenkisyyttä ja teräviä särölaitoja. Migreeni, hoi? Jollain tapaa kyllä kiehtovaakin :D

Unohdin muuten julistaa, että pääsin lomalla viimein testaamaan Varsovan yksilinjaista metroa!! En voi uskoa, miten se pääsi tapahtumaan vasta nyt. Metroilla ajeleminen on tälläsen tuppukylän tytön mielestä aina yhtä inspiroiva kokemus, ja kyllä toi Berliinin U-Bahn taitaa olla mun ykkössuosikki.

Elina ja Jengi Mies linjoilla

Jengi Miehen ja Elinan yhteiskuvia siinä ihasteltiin


Seuraavana sekalaisen epäkiinnostavia kuvia Friedrichshainin yltiöonnistuneelta iltapäiväkierrokseltamme..




Kyllä joka matkaan yks hautumaa kuuluu



Ilahduttavan edistyksellistä kierrätystä

...



Tässä vaiheessa oltiin viimein jo kartalla ja menossa kohti MuurinMuisteloMestaa.
Otin kuvan, koska tuo nalle on niin sympaattinen.


Mutta oli siellä muunlaistakin kuvaa seinillä..


Viimein perillä ainakin jossain


..punaisen pisteen osoittamassa kohdassa, tarkalleen ottaen.


Sano ny


Pampuloita!


Tässä taideteoksessa näkyy ainakin etualalla pala muuria,
välissä jotain tärkeää hautausmaata jonka tärkeyden syytä en nyt muista,
joten kuka tahansa lukeneempi saa kommenttisektiossa valaista asiaa niin halutessaan,
ja nätti iltataivas ja KAIKKIVALTIAS TV-TORNI.

Sitten olikin hyvä lähteä hengailemaan supertrendikkään Mitten
"Stellansille" teelle ja kahville á 50c (+ internet á 30c)

No niin, pysykää kanavalla niin jatkan tästä seuraavalla kerralla! Jos pitkällä kaavalla aloitetaan, niin yhtä hyvin sillä voi pysyä, hee, mitä muutakaan luppoajallani tekisin kuin dokumentoisin. Voitte tytöt ilmoitella muuten, jos haluatte jotain kuvia poistettavan. Ja tästähän työ saatte näitä samalla itellennekin.