Kevätuhri

Mihinkään liittymätön välimerkintä ennen Berliini-muistelon jatkumista..!

Naapurin uhkea lumimatami pari viikkoa sitten

Nyt, kevään keventämänä, uuma bikinikuntoisena.

Huhhuuh! Mutta pakko iloita, kun lumet vaan -swooosh- imeytyy jonnekin maan keskipisteen tienoille aina yön aikana. Maisemat ympärillä vehreytyvät juuri nyt siihen malliin, että takatalven pelko on törkeä. Mutta eihän tää oo Suomi, ehkä tää kestää!?

Pitääpi vielä lisätä pitkästä aikaa niin järjettömän hyvä kipale, että sormi etsiytyy jatkuvalla syötöllä nakkaamaan sen soimaan Winampista. Siis ei tuo Kevätuhri, vaan Massive Attackin Atlas Air. Etenkin kohdasta 5:23 kiipeämään lähtevä ja kohdassa 5:41 räjähtävä loppukaneetti sai heti ensikuulemalta selkärangan melkein irtoamaan kiinnikkeistään. Niin hyvä on lähes tulkoon koko vastikään julkaistu pitkäsoitto Heligoland. Ja nää tyypit kun on vielä Bristolista kotoisin, niin miten olis kesäkeikka Glastossa... pliis?

Linkkeinä vielä pari kappaletta; yksi, joka on kaikine jousineen niin KEVÄT kuin olla ja voi, yksi, joka kuulostaa tällä hetkellä täydellisyyksien multihuipentumalta ja yksi, joka, no en tiedä, on vaan jakamisen arvoinen! Ääh ja kerto kiellon päälle vielä yksi, jota oon luukutellut tässä jo pitemmän aikaa, mutta en vaan jostain syystä kyllästy. Se kai alkaa niin hyvällä energialla, ja siinä on yhdessä kohdassa tosi kivat stemmantapaiset. Vaikka Tom Meighanin ääni välillä v..äsyttääkin. Tääkin Glastoon, kiitos. Kaikki Glastoon.

It's always better on holiday

...so much better on holiday, that's why we only study work when we need the money. - Franz Ferdinand

Ei sen ihmeempiä kuulumisia kuin, että syyslukukausi loppui omalta osaltani vihdoin, ja tadaa, olen siis oletettavasti siirtynyt lomalaitumille. Laitumet, tai siis ladut, ovat tosin niin p---eleen lumiset, että askel on hippasen raskas etenkin perin kehnosti auratulla kotikadullani...

Torunin reissun jälkeen sairastin ei-niin-yllättävästi ihan kunnon nuhakuumeen ja viivähdin tovin sängynpohjalla Gripex-lääkkeiden ja kuumemittatikun kera ennen viimeiseen tentti- ja esseerysäykseen siirtymistä. Oma filosofiani sairastelujen suhteen on se, että niin kauan kuin tikku näyttää kolmekasia tai enempää, niin mitään hyödyllistä en tee. Pakkolepo taisi kerrankin jopa kannattaa! Ainakin puolan kielen kokeesta tipahti vitonen, kuten myös runokurssista. Heh heh, mahdolliset väärinkäsitykset korjatakseni mainitsen myös saman tien, että kyseessä oli koko mittavan akateemisen urani kolmas ja neljäs viitoinen.. Ensimmäinen tippui kesällä -07 ja toinen talvella -09, eli sesonki -10 on alkanut siis erinomaisen lupaavasti. Tai sitten erasmuksille ollaan vaan tavallista helläkätisempiä, kun punakynä viuhuu.

Viimeinen kouluviikko viettyi muutenkin kivoissa kylttyyrimerkeissä, kun katsastettiin viimeisellä puolantunnilla sekä Krzysztof Zanussin ensiteos The Structure of Crystals (1969) että Juliusz Machulskin Vinci (2004). Ensimmäinen noista oli mustavalkoinen, jopa kaurismäkeläisen hidastempoinen taidepläjäys, joka johti tauolla suureen keskusteluun siitä, kuka tahtoo elämässään mitäkin: suuria kokemuksia ja maailmanlaajuisia seikkailuja, vai varmuutta ja vakautta, luonnon hiljaisuutta ja kodin lämpöä. Taiderötöskomedia Vinci puolestaan piti otteessaan alusta loppuun, jännitytti, nauratutti ja ennen kaikkea viihdytti!

No mutta tähän lomahetkeen palaten. Mietin tooodella pitkään, että lähdenkö reissuun jonnekin Puolaa pitemmälle, ja jos, niin minne. Pyörittelin miljoonia eri mahdollisuuksia päässäni tähän iltapäivään asti, kunnes katsoin viimeisenkin mieltä houkutelleen mahdollisuuden suljetuksi. Sää näyttää kaikkialla Euroopassa inhan viileältä, ja rahat tekee mieli säästää paremmilla säillä tapahtuvaan, suunnitellumpaan ja motivoituneempaan reissailuun. Ja helmikuun toisella puoliskolla pääsen sentään rakkaaseen naapurimaahan visiitille, kun ystävä lentää Turusta Gdanskiin (4,99e [veroineen lisämaksuineen n. 25e], Wizzair), junailee tänne Poznaniin (10e) ja porhalletaan yksissä tuumin ah-niin-ihanaan Berliiniin (n. 20e) viikonlopun viettoon. Tätä en malta odottaa. Ihana päästä viimein näyttämään jollekin Poznanin parhaat paikat, ja ihanaa päästä ihanassa seurassa ihanaan Berliiniin.

Enkä minä lomareissuttakaan jää, sillä toinen ystävä soitteli juuri ja varmisti joulukuusta asti pyörittelemämme suunnitelmat. Helmikuun alkupuolella suuntaamme siis Varsovan kautta noin viikoksi kohti iiihan eteläisen Puolan Tatra-vuoristoa, Zakopanen lähelle. Puhelimessa en saanut mitään selvää paikkakunnan nimestä, mutta eiköhän tuo ajan kanssa selviä.. Majoitus järjestyi pilkkahintaan (n. 35e viisi yötä) ja paikan päällä olisi kaiketi tarkoitus harrastaa talviurheilulajeja (iik) ja after ski:tä... kerta se on ensimmäinenkin, meikäläistä ei meinaan minkäänlaisten sivakoiden päällä olla nähty vuosiin, laskettelusuksien päällä ei ikinä, eikä myöskään lumilaudan. Urheiluhullujen ysärivuosieni jälkeen hiihtolomat eivät ylipäätänsä ole olleet minun tapauksessani kovinkaan hiihtopitoisia. On siis erittäin mahdollista, että kevätlukukausi pyörähtää käyntiin kaikki raajat paketissa... Toivokaatten onnea :D

Ai niin ja tärkein meinasi unohtua, eli maksoin Glastonbury-liput kokonaan ja ostin lennot Bristoliin (n.50e) kesäkuun 20.pv. Jessus, tätä en kyllä tuu tajuamaan varmaan vielä paikan päälläkään.

PS. Koska tämä blogi toimii myös vaihtoraportin korvaajana, niin kerrottakoon vielä, että vaihdon pidentäminen onnistui loppujen lopuksi tosi, tosi helposti. Lähetin asiasta sähköpostia sekä omaan että vaihtoyliopistoon, ja kun asia oli kummankin puolelta varmistettu ok:ksi (eli kun uhittelin kotiyliopistoa ehkä neljännen kerran), niin tein uuden kurssisunnitelman eli learning agreementin, kävin hyväksyttämässä sen vaihtolaitoksella, ja he lähettivät sen hyväksyttäväksi kotilaitokselle. Siinä koko homma.

PPS. Koska joulu ei täällä lopu ikinä, tässä vielä loppuun kipale jota hoilattiin viimeisillä puolan tunneilla sen kymmenisen kertaa / päivä. Pada Śnieg eli lunta sattaa. Ja tuleehan sitä, taivaan täydeltä.

Sunshine in the morning, heading for the open road

Poznanissa menee mainiosti, mutta odotan torstaita ja Berliiniä jo vaikka kuinka paljon! Kings of Conveniencen uusi levy kun on silkkaa täydellisyyttä, kämppis iski juuri keikkaliput sisältävän kirjekuoren käteen ja ystäväni Henrika lentää keikka- ja viikonloppuseurakseni Belgiasta saakka. I-ha-naa päästä puhumaan suomea. Kaiken tämän lisäksi maailmani räjähteli eilen ja tänään, sillä Glastonburyyn 2010 osallistumiseni on käytännössä katsoen varmaa! Varasin eilen sadalla punnalla kaksi lippua tuolle kaikkien musiikkifestivaalien äidille ja isälle, universumin keskipisteelle, pyhälle maljalle, suurimmalle ja kauneimmalle, maailmankaikkeuden alkusoitolle ja loppukaneetille. Kyseessä on vieläpä kyseisen festarin nelikymppiset, joten esiintyjälista tulee luultavasti olemaan jotain ihan älytöntä. Varmistusmaili tipahti postiluukkuun tänään aamukahdeksalta 17 tunnin odottamisen jälkeen enkä edelleenkään tajua koko asiaa.

No pakko nyt on taas rehennellä rehhehhehe

Muissa uutisissa: se kyti pinnan alla muutaman päivän, eivätkä c-buranatkaan sitä onnistuneet estämään: SYYSFLUNSSA! Huonoin aika moiselle ikinä; kurssit alkaa tänään, ja torstaina reissumonoset pitäisi taas iskeä jalkaan ja lähteä sinne Saksaan. Ostin Tescosta puolalaisia troppeja joiden pitäisi parantaa olo päivässä. Mitäpä en kokeilisi? Tescossa myydään myös orkideoja 19,99 zlotylla (n. 5e), harkinnassa on viherkasvi huonetta piristämään. Muutenkin täällä näyttää päivä päivältä paremmalta, etenkin kun äskettäin käväistiin Ikeassa sekä syömässä että poistamassa sievoinen määrä tyynyjä, peittoja, kynttilöitä, kuppeja ja koreja huoneeni täytteeksi. Harmi tosin, että huoneessa on niin järjettömän ruman väriset verhot (mummohtavan kellertävä kerma) ja matto (kulahtaneen harmahtavan rusehtava lihaköntinpunainen). Jos vuoden aikana alkaa ahdistamaan, onneksi Iksu ei ole kaukana. Vuokranantajakin kävi, sopimus on voimassa 30.6.2010 asti, lämpöpatteri toimii ja kohta myös ovi.

Auringonlasku... Ikea... Onni...

Iksun lisäksi teimme ryhmäreissun Lechin panimolle. Samassa mestassa valmistuvat melkeinpä kaikki suosikkiolueni: Zubr, Tyskie, Debove Mocne (ystävien kesken Depeche Mode), Redd's ja nimimerkki Lech. Ilmainen, mukava turnee ja ilmaista olutta. Illalla sama ryhmä ja muutama muu kokoontui keskustassa. Suonissa kohisi kuitenkin kipeys, ja lähdin kotiin melko aikaisin. Perillä odotti mokkula-tyyppinen internetti, jota eräs kämppis antaa meidän lainata aina välillä. Nyt tämä kämppis oli poistunut viikonlopuksi kotiinsa, joten internet oli yksin minun, koko yön! Pitkäksihän se yö sitten venyikin, Last.FM -radion annista sydän syrjällään nautiskellessa.

Lecceripeliä Lechillä

Kämppikset vaikuttaa muutenkin mukavilta, vaikka pelkkää puolaa puhuvatkin. Onpahan ainakin motivaatiota opiskeluun. Ne tarjoaa kyytejä keskustaan, saattavat kiivetä satunnaisesti tänne yläkertaan ihan vain moikatakseen, tai kantavat mulle lautasella kakkuja ja viinirypäleitä. Oma kommunikaationi perustuu lähinnä sanoihin päivää, moro, kiitos, hyvä, kyllä, ei, ymmärrän ja en ymmärrä. (edit: niin ja tietty on vielä se yksi Suomen suosituinta v-alkuista kirosanaa vastaava paikallinen versio). Jos jokin asia vaatii ehdotonta kääntämistä niin sanakirjaa esiin vain.

Aamupala kämppikseltä

Tästä päivästä lähtien kurssit alkavat rullaamaan, ja ajattelin lähteä tarkistamaan ensimmäisenä ainakin Puolan politiikasta kertovan luentosarjan. Vaikuttaa (ihan oikeasti) mielenkiintoiselta kurssilta, eikä älyttömän vaativalta aiemman poliittisen tietämyksen suhteen. Muutenkin pitää vähän yrittää katsella kursseja sillä silmällä, että saan niistä yhtenäisen paketin koottua sitten kun palaan Suomeen. JOS PALAAN!!