Apua. Mun piti tehdä tosi hieno ja kattava kuvapäivitys Rozbratin taistosta ja paikasta yleensä, mutta totta kai netti alkoi pätkimään taas näin loppukuuta kohti ja kuvien lataaminen ei enää onnistu, videoista puhumattakaan! Pitäisi varmaan oikeasti perustaa Flickeriin tili, noita kuvia kun alkaa kertymään tänne blogiinkin ihan ylitarjonnaksi asti ja lisää on tulossa.
Tärkeintä on kai mainita, että Rozbrat zostaje, eli Rozbrat pysyy - viime viikolla käydyssä huutokaupassa ostajaa kiinteistöille ei löytynyt alennetusta hinnasta huolimatta. Tätä ehdittiin käydä juhlistamassa paikan päällä asti viime lauantaina, ja melkoista sukseehulinaa ilmassa kieltämättä leijui. Kirjoitan asiasta varmaan toiseen osoitteeseen, linkkailen tekstin tänne myöhemmin jos siltä tuntuu.
Asiasta antiikkiruukkuun, eli huomenna koittaa jälleen se päivä, kun raiteet kipinöi ja rinkka ratkeilee ylimääräisestä painosta (toivottavasti ei)! Junien penkit kuluvat ensi alkuun kahdeksaisen tuntia Krakovaan kulkien, ja heti perään seitsemisen tuntia Lviviin siirtyen. Sitten, kuuden aikaan torstaiaamuna lähtee - niin käsistä, kukkaroista kuin kalentereistakin tarkkaan rajattujen päivien merkeissä... Suunnitelmat lupailevat jo etukäteen aivan julkimieletöntä reissua, etenkin siinä tapauksessa, että säät suosii ja hermot kestää yöjunaa toisensa perään. Nyt jo täytyy mehustella, että yksi pikkunassikasta asti elätelty, erittäin kyseenalainen unelmani toteutuu varmuudella ensi lauantaina - vihjeenä voin sanoa, että viikonlopun jälkeen saatan hehkua pimeässä.
Huhheijakkaa, kiirettä on pitänyt viime viikot eikä muutosta tahtiin näy. Pää on kierteellä, aika katoaa jonnekin, aikataulut riitelevät, mutta jotenkin kaikki lutviutuu kun seilaa vain virran mukana.
Maaliskuussa on...
illallistettu ja istuttu iltaa useampaan otteeseen, hyvästelty viimeisetkin syyskaverit, tavattu roima kasa uusia ihmisiä
käyty koululla ahdistumassa politiikanopiskelun kiemuroista, piirtelemässä tikku-ukkoja ja kukkasia vihkoon historiantunneilla ja rentoutumassa runoja analysoiden
käyty keikoilla ja kahveilla ja katsastettu uusia kulmia. Ja alettu menemään kotiin eri reittiä ja jopa eri kauppaa käyttäen (hyvästi Tesco, tervetuloa elämääni Carrefour). Aikamoista.
toivotettu tervetulleeksi vierailija Suomesta ja vietetty tapahtumarikas viikko Poznanin parhaiden palojen, tyyppien ja kulinarismin parissa
ihasteltu edelleen Massive Attackin Heligolandia kuin myös Gorillazin järisyttävän upeaa Plastic Beachia
saatu kevät, menetetty se, saatu se uudestaan, menetetty se toiseen otteeseen, jne, jne
tehty erittäin spontaaneja ja uskaliaita harppauksia tulevaisuuden/ensi vuoden suhteen. Saa nähdä, jos vaikka blogi jatkuisi entisellään Puolan taipaleen päätyttyäkin.
Jos voisin nyt vain olla ja hengähtää tovin, sen tekisin, mutta velvollisuudet painavat niskaa kuin satakiloinen spelttisäkki. Pakko jaksaa vaan. Onneksi lähihorisontissa pilkahtelee jo pääsiäisloma ja ERITTÄIN odotettu reissu Moldovaan (!!!) ja Ukrainaan! Yritän änkää reissusuunnitelmaan vielä Romaniaa, mutta en ole kertonut tästä vielä matkaseuralle.
Tässä taas kuvapläjäys viime viikkojen käänteistä:
Juhlistettiin kiinalaista uutta vuotta ja alkavaa metallitiikerin vuotta Kiina-dineillä
Löytyi syömäpuikot ja deeku-sangriaakin
Merkkari liputti Puolasta poistumistaan
Xavier organisoi Intercultural Quizz -illan, jossa pohdittiin esimerkiksi sitä, minkä värinen on Googlen logon L-kirjain
Kävin viimein paikallisessa squatissa Rozbratissa keikoilla ja kaljoilla sakemannien kanssa. Lauantaina 20.3 ohjelmassa on mielenosoitus Rozbratin puolesta, sillä paikkaa aiotaan jälleen huutokaupata. Kauppojen syntyessä on luultavaa, että Rozbratin nykyinen toiminta loppuu. Ja sitähän myö ei suvaita! Rozbrat zostaje!
Pyrin laittamaan Rozbrat-kuvia enemmän viikonloppuna, kunhan olen laskeutunut barrikaadeilta.
Tiinan saapuminen Poznaniin tarkoitti sitä, että sain viimein sushiseuraa! Mumsi!
Saatiin jopa jotkut jälkkärisushipalat kaupan päälle.
Seuraavan päivän kaupunkikierroksen peruuntuessa oli hyvä lähteä joukolla aamukahville tapaamaan ihmisiä (Kuva Tiina T)
Maailman parhaimmassa kawiarnissa istuttiin fortuna grzanella, chiantilla, grzany miód pitnyllä tai vaikkapa mate palonalla noin miljardiin otteeseen niin päivin kuin illoin
Ikävä tulee sitä, kun pääsee iltapäiväluennolta ja lukee tekstiviestin "Oon nice kaviarnissa", ja istahtaa viiden minuutin päästä höyryävän kupposen ja...
..tän, eli tarta czekoladowan tai tostyn ääreen, punaisen sisustuksen hivellessä esteettistä silmää ja sulosointujen hyväillessä kuuloluita. Mmmm ja makuhermot ja lompakkokin tykkää. Leveetä elämää.
Kahvetkin siellä tarjoillaan näin piristävästi
Pakko tosin myöntää, että kun päivän aikana on tullut käytyä läpi niin Corner Pub, U Przyjaciół, Dragon, W Starym Kinie kuin Pod Minogąkin, saa kukkaron pohjalta pinota viimeisetkin groszyt esimerkiksi vielä yhtä Zywiec Porteria tai Zubrówka z sokiem jabłkowymia varten..
...voidakseen kärrätä itsensä kakskolmenelosella kotiin jälleen kerran, Głownyn eli juna-aseman nakkikioskin kautta tietenkin!
Kiistanalaisia asioita käsitellään Puolassa taas astetta kyseenalaisemmin ottein. Viime syksynä Plac Wolnoscilla törmäsi tämän tästä kaikenlaisiin sikiö- ja afrikanlapsi-plakaatteihin, jotka julistivat abortinvastaista sanomaa. Nykyään saman kampanjan vetonaulana toimii kukas muukaan kuin Adolf Hitler.
Karu selli
Ja yllä olevia maisemia bongattiin siis matkalla Lechin olutpanimolle, jossa käväisin viimeksi lokakuussa. Jostain syystä tämä kierros oli huomattavasti antoisampi.
Esimerkiksi tuommoisia herkkusia siellä valmistetaan
Joku saattoi ottaa inspiraatiota Lech-pullon väreistä ja muodosta (ja ilon irti panimon kaupasta)
Tässä havainnollistetaan sitä, mille suomen kaunis kieli kuulostaa ranskalaisen herrasmiehen korvaan
Ikeabussi vei koossa tuplaantuneen konkkaronkan megapitsoille...
...joita oli kolme ja kaikki katosivat ahnaisiin kitoihimme... (Tiinan kuva)
...jonka jälkeen osa meistä siirtyi katsomaan Krokea
...ja jatkoi siitä linturadioon makunautintojen maailmaan (Tikkaphoto)
Kokkailtiin "viisi kiloa jotain pataa", eli soijasuikaleita paprikaisessa soosissa riisin kera, keskustan asuntolassa Jowitassa järjestetyille kansainvälisille ruokakekkereille. Hapankorput tekivät myös kauppansa ja Suomesta rontatuille lonkeroille löytyi useampi innokas maistelija.
Siinä se porisee
Yllättäen päästiin myös juhlistamaan St. Patrick's Day'tä pienimuotoisen irkkukonsertin merkeissä, kuten allaoleva video osoittaa. Supersympaattinen orkesteri, jonka johtohahmon puolaa jopa minä ymmärsin, ja jonka kosketinsoittaja onnistui tahattomasti huvittamaan luultavasti koko yleisöä ja bändiä itseäänkin musiikin lumoihin heittäytymisellään ja valloittavalla lavakarismallaan...
Tässä vielä jälkkäriksi kipale, jonka parissa on kelvannut tunnelmoida esimerkiksi tänä päivänä vallinnutta kahtatoista plussapuolista celsius-astetta ja bunkkerini läpivalaissutta aurinkoa. Ja tästäkin löytyy sellainen selkärangan liitoksistaan irrottava kohta, alkaen kohdasta 2.14 ja räjähtäen kohdassa 2:25... Atlas Air, olet saanut haastajan!
Eli pienimuotoista jatkoa seuraa viikon takaisen Berliininreissun jälkipuinnille. Ykkösosa täällä.Edellisten Berliinikierrosten kauniimmat ja kiinnostavammat kuvat löytyvät täältä.
"Stellanssilta" jatkettiin Marikan kanssa matkaa Checkpoint Charlielle. Elina puolestaan poistui tässä välissä Adam Greenin keikalle. Jos mulle oltaisiin viitisen vuotta sitten sanottu, että elämässäni tulee koittamaan aika, jolloin olen samaan aikaan samassa maassa ja samassa kaupungissa esiintymään tulleen Adam Greenin kanssa, enkä olisi menossa häntä katsomaan, olisin varmaan pyörtynyt. No, Elinan keikkarapsa tiivistettynä: Adam soitti ehkä kaksi tuntia. Vanhoja, uusia tuotannon helmiä. Adam joi eksponentiaalisia määriä kaljaa keikkansa aikana, lopussa myös kaksin käsin. Adam oli tukevoitunut ja hänen paljastettuun mahaansa oli joko viilletty tai piirretty hakaristi.
Viime kerralla Berliinissä kohdistin kameraani lähinnä niihin samoihin juttuihin, joita kaikki turisteilemaan tulleet kuvailee. Tällä kertaa halusinkin siis havainnollistaa kaikilla turistirikkaimmilla mestoilla vallitsevaa KAUPALLISUUDEN INHAA TUNTUA! Yyh. Ostin kyllä itsekin pari postikorttia, että en mää mikää enkeli oo... saarnaaja vain..
Hylätty kumihanska CC:llä. Toisen (parinsa?) bongasin holokaustimuistomerkiltä aiemmin..
Me ollaan Berlinereitä kaikki kun oikein silmiin katsotaan
Ja taas piti käydä lähentelemässä ja lääpiskelemässä kuunvalossa kylpevää muuria. En tiedä kenen mieltä tämänkaltaiset artefaktit lämmittää, mutta onpahan KOETTU!
Muuri: KOETTU!
Herkuttelijoiden piti taas päästä illalliselle. Kuvassa kana biryani ja Marikan eksoottinen salaatti, ja pakollinen Mai Tai, ja kaikki lisukkeet.
Mumsi mumsi, kyllä ruokakuvia pitää aina olla
Okei, tää menee nyt vähän arveluttavaksi, mutta. Eläissäni en oo nähnyt toista yhtä hienoa vessaa kuin tuossa ravintolassa. Vesiputoushanat, moninkertaiset lyhtykynttilät, erillinen tunnelmamusiikki, kellertävästi valaistu allaskaappi, tuoreet kukka-asetelmat, kiiltävät marmoripinnat. Kuvasin ehkä myös pari videoo, mutta yritän säästää uskottavuuteni rippeitä ja tyydyn julkaisemaan tämän yhden valokuvan. Ehkä sekin on liikaa.
Illalla käytiin kaikki Hannibalissa puolalaisen Celinan kanssa yksillä, ja jatkettiin sitten Schönehauser Alleen White Trash Fast Foodiin. Omalta osaltani ilta katkesi tosin aika älyttömän lyhyeen, kun olin jo ihan liian kipeä mihinkään juhlimistoimintaan. Toisin sanoen maksoin kuusi euroa siitä, että lähinnä saatoin tytöt sisään ja lähdin itse takaisin hostellille uinumaan. Flunssakuumehan leimasi siis koko viikonloppuani, mutta yritin taistella sitä vastaan tuohon lauantaiyöhön asti. Seuraavana päivänä metroilin Marikan kanssa lentokenttäbussille, ja päädyin saman tien takaisin hostellille nukkumaan karmean tukkoista oloani pois. Harmitti, koska Elina oli samaan aikaan jollain eeppisellä museokierroksella, ja ilma oli taas sellainen morsiohenkinen.
Viimeisen illan kunniaksi ryhdistäydyin vielä viimeiselle Hannibal-kierrokselle.. mihinkään enempään ei olisi voimat riittäneet. Tässä vaiheessa (tässä merkinnässä yleensäkin) huomaa kuvasaldon ehtyvän sitä mukaa kun lentsu lisentyi. Maanantai-aamuna olotila oli lähinnä pikaiseen kuolemaan viittaava ja kuumetta löytyi varmaan sata astetta (no fahrenheitteinä ainakin). Samaan aikaan sain vielä aikaiseksi pienimuotoisen sanaharkan Janicen kanssa, joka meni hänen puoleltaan ehkä hitusen liian pitkälle. Tämän rajan ylittyessä kursin kamani kokoon aika hiton nopeasti ja vihaisesti. Ulos tsekatessa juorusin respalle, että huoneessamme majailee väkivallalla uhkaileva naishenkilö. Jatkotoimenpiteitä lupailtiin. Ja seuraavalla hetkellä olinkin jo juoksemassa metrosta ja paikallisjunasta toiseen, ja köhimässä tietäni kohti Poznania.
Zombie for zombie
Parasta viikonlopussa oli loistavan seuran ja suomen puhumisen lisäksi varmaan se, että kerrankin käytin itsepintaisesti koko viikonlopun saksaa! Ottaen huomioon, mikä tilanne oli vielä muutama kuukausi sitten, tämä oli multa ihan sankaritason suoritus. Filosofoin jälkeen päin, että ehkä puolan opiskelu on sitten ollut niin haasteellista, että jollain tasolla olen alkanut romantisoimaan esimerkiksi ruotsin ja saksan kieliä, joissa en ole ikinä pitänyt itseäni minään mestarina, mutta joita hallitsen silti huomattavasti suvereenimmin kuin puolaa. Eli, ennen niin ylitsepääsemättömältä vaikuttanut saksan sönkkääminenkään ei niin sanotusti tunnu enää missään. Vaikka siis ihan kielipuoli olenkin, eikä Kahden Keikan kattomisesta tulis varmaan mitään ilman tekstityksiä.. mutta ihan ok kehityssuunta kuitenkin. Ja tein tällä kai lähtemättömän vaikutuksen kakkukämppikseen, joka tarjoaa mulle nyt kainosti sekä ruokaa että rahaa siitä hyvästä, että tekisin sen saksanläksyt.
Se oli kanssa oikein erityisen kivaa ja herkullista, että tuli tehtyä uusia reissusuunnitelmia sekä kuukauden että kahden kuukauden päähän!! Näistä lisää myöhemmin!
