...so much better on holiday, that's why we only study work when we need the money. - Franz Ferdinand
Ei sen ihmeempiä kuulumisia kuin, että syyslukukausi loppui omalta osaltani vihdoin, ja tadaa, olen siis oletettavasti siirtynyt lomalaitumille. Laitumet, tai siis ladut, ovat tosin niin p---eleen lumiset, että askel on hippasen raskas etenkin perin kehnosti auratulla kotikadullani...
Torunin reissun jälkeen sairastin ei-niin-yllättävästi ihan kunnon nuhakuumeen ja viivähdin tovin sängynpohjalla Gripex-lääkkeiden ja kuumemittatikun kera ennen viimeiseen tentti- ja esseerysäykseen siirtymistä. Oma filosofiani sairastelujen suhteen on se, että niin kauan kuin tikku näyttää kolmekasia tai enempää, niin mitään hyödyllistä en tee. Pakkolepo taisi kerrankin jopa kannattaa! Ainakin puolan kielen kokeesta tipahti vitonen, kuten myös runokurssista. Heh heh, mahdolliset väärinkäsitykset korjatakseni mainitsen myös saman tien, että kyseessä oli koko mittavan akateemisen urani kolmas ja neljäs viitoinen.. Ensimmäinen tippui kesällä -07 ja toinen talvella -09, eli sesonki -10 on alkanut siis erinomaisen lupaavasti. Tai sitten erasmuksille ollaan vaan tavallista helläkätisempiä, kun punakynä viuhuu.
Viimeinen kouluviikko viettyi muutenkin kivoissa kylttyyrimerkeissä, kun katsastettiin viimeisellä puolantunnilla sekä Krzysztof Zanussin ensiteos The Structure of Crystals (1969) että Juliusz Machulskin Vinci (2004). Ensimmäinen noista oli mustavalkoinen, jopa kaurismäkeläisen hidastempoinen taidepläjäys, joka johti tauolla suureen keskusteluun siitä, kuka tahtoo elämässään mitäkin: suuria kokemuksia ja maailmanlaajuisia seikkailuja, vai varmuutta ja vakautta, luonnon hiljaisuutta ja kodin lämpöä. Taiderötöskomedia Vinci puolestaan piti otteessaan alusta loppuun, jännitytti, nauratutti ja ennen kaikkea viihdytti!
No mutta tähän lomahetkeen palaten. Mietin tooodella pitkään, että lähdenkö reissuun jonnekin Puolaa pitemmälle, ja jos, niin minne. Pyörittelin miljoonia eri mahdollisuuksia päässäni tähän iltapäivään asti, kunnes katsoin viimeisenkin mieltä houkutelleen mahdollisuuden suljetuksi. Sää näyttää kaikkialla Euroopassa inhan viileältä, ja rahat tekee mieli säästää paremmilla säillä tapahtuvaan, suunnitellumpaan ja motivoituneempaan reissailuun. Ja helmikuun toisella puoliskolla pääsen sentään rakkaaseen naapurimaahan visiitille, kun ystävä lentää Turusta Gdanskiin (4,99e [veroineen lisämaksuineen n. 25e], Wizzair), junailee tänne Poznaniin (10e) ja porhalletaan yksissä tuumin ah-niin-ihanaan Berliiniin (n. 20e) viikonlopun viettoon. Tätä en malta odottaa. Ihana päästä viimein näyttämään jollekin Poznanin parhaat paikat, ja ihanaa päästä ihanassa seurassa ihanaan Berliiniin.
Enkä minä lomareissuttakaan jää, sillä toinen ystävä soitteli juuri ja varmisti joulukuusta asti pyörittelemämme suunnitelmat. Helmikuun alkupuolella suuntaamme siis Varsovan kautta noin viikoksi kohti iiihan eteläisen Puolan Tatra-vuoristoa, Zakopanen lähelle. Puhelimessa en saanut mitään selvää paikkakunnan nimestä, mutta eiköhän tuo ajan kanssa selviä.. Majoitus järjestyi pilkkahintaan (n. 35e viisi yötä) ja paikan päällä olisi kaiketi tarkoitus harrastaa talviurheilulajeja (iik) ja after ski:tä... kerta se on ensimmäinenkin, meikäläistä ei meinaan minkäänlaisten sivakoiden päällä olla nähty vuosiin, laskettelusuksien päällä ei ikinä, eikä myöskään lumilaudan. Urheiluhullujen ysärivuosieni jälkeen hiihtolomat eivät ylipäätänsä ole olleet minun tapauksessani kovinkaan hiihtopitoisia. On siis erittäin mahdollista, että kevätlukukausi pyörähtää käyntiin kaikki raajat paketissa... Toivokaatten onnea :D
Ai niin ja tärkein meinasi unohtua, eli maksoin Glastonbury-liput kokonaan ja ostin lennot Bristoliin (n.50e) kesäkuun 20.pv. Jessus, tätä en kyllä tuu tajuamaan varmaan vielä paikan päälläkään.
PS. Koska tämä blogi toimii myös vaihtoraportin korvaajana, niin kerrottakoon vielä, että vaihdon pidentäminen onnistui loppujen lopuksi tosi, tosi helposti. Lähetin asiasta sähköpostia sekä omaan että vaihtoyliopistoon, ja kun asia oli kummankin puolelta varmistettu ok:ksi (eli kun uhittelin kotiyliopistoa ehkä neljännen kerran), niin tein uuden kurssisunnitelman eli learning agreementin, kävin hyväksyttämässä sen vaihtolaitoksella, ja he lähettivät sen hyväksyttäväksi kotilaitokselle. Siinä koko homma.
PPS. Koska joulu ei täällä lopu ikinä, tässä vielä loppuun kipale jota hoilattiin viimeisillä puolan tunneilla sen kymmenisen kertaa / päivä. Pada Śnieg eli lunta sattaa. Ja tuleehan sitä, taivaan täydeltä.
Ei sen ihmeempiä kuulumisia kuin, että syyslukukausi loppui omalta osaltani vihdoin, ja tadaa, olen siis oletettavasti siirtynyt lomalaitumille. Laitumet, tai siis ladut, ovat tosin niin p---eleen lumiset, että askel on hippasen raskas etenkin perin kehnosti auratulla kotikadullani...
Torunin reissun jälkeen sairastin ei-niin-yllättävästi ihan kunnon nuhakuumeen ja viivähdin tovin sängynpohjalla Gripex-lääkkeiden ja kuumemittatikun kera ennen viimeiseen tentti- ja esseerysäykseen siirtymistä. Oma filosofiani sairastelujen suhteen on se, että niin kauan kuin tikku näyttää kolmekasia tai enempää, niin mitään hyödyllistä en tee. Pakkolepo taisi kerrankin jopa kannattaa! Ainakin puolan kielen kokeesta tipahti vitonen, kuten myös runokurssista. Heh heh, mahdolliset väärinkäsitykset korjatakseni mainitsen myös saman tien, että kyseessä oli koko mittavan akateemisen urani kolmas ja neljäs viitoinen.. Ensimmäinen tippui kesällä -07 ja toinen talvella -09, eli sesonki -10 on alkanut siis erinomaisen lupaavasti. Tai sitten erasmuksille ollaan vaan tavallista helläkätisempiä, kun punakynä viuhuu.
Viimeinen kouluviikko viettyi muutenkin kivoissa kylttyyrimerkeissä, kun katsastettiin viimeisellä puolantunnilla sekä Krzysztof Zanussin ensiteos The Structure of Crystals (1969) että Juliusz Machulskin Vinci (2004). Ensimmäinen noista oli mustavalkoinen, jopa kaurismäkeläisen hidastempoinen taidepläjäys, joka johti tauolla suureen keskusteluun siitä, kuka tahtoo elämässään mitäkin: suuria kokemuksia ja maailmanlaajuisia seikkailuja, vai varmuutta ja vakautta, luonnon hiljaisuutta ja kodin lämpöä. Taiderötöskomedia Vinci puolestaan piti otteessaan alusta loppuun, jännitytti, nauratutti ja ennen kaikkea viihdytti!
No mutta tähän lomahetkeen palaten. Mietin tooodella pitkään, että lähdenkö reissuun jonnekin Puolaa pitemmälle, ja jos, niin minne. Pyörittelin miljoonia eri mahdollisuuksia päässäni tähän iltapäivään asti, kunnes katsoin viimeisenkin mieltä houkutelleen mahdollisuuden suljetuksi. Sää näyttää kaikkialla Euroopassa inhan viileältä, ja rahat tekee mieli säästää paremmilla säillä tapahtuvaan, suunnitellumpaan ja motivoituneempaan reissailuun. Ja helmikuun toisella puoliskolla pääsen sentään rakkaaseen naapurimaahan visiitille, kun ystävä lentää Turusta Gdanskiin (4,99e [veroineen lisämaksuineen n. 25e], Wizzair), junailee tänne Poznaniin (10e) ja porhalletaan yksissä tuumin ah-niin-ihanaan Berliiniin (n. 20e) viikonlopun viettoon. Tätä en malta odottaa. Ihana päästä viimein näyttämään jollekin Poznanin parhaat paikat, ja ihanaa päästä ihanassa seurassa ihanaan Berliiniin.
Enkä minä lomareissuttakaan jää, sillä toinen ystävä soitteli juuri ja varmisti joulukuusta asti pyörittelemämme suunnitelmat. Helmikuun alkupuolella suuntaamme siis Varsovan kautta noin viikoksi kohti iiihan eteläisen Puolan Tatra-vuoristoa, Zakopanen lähelle. Puhelimessa en saanut mitään selvää paikkakunnan nimestä, mutta eiköhän tuo ajan kanssa selviä.. Majoitus järjestyi pilkkahintaan (n. 35e viisi yötä) ja paikan päällä olisi kaiketi tarkoitus harrastaa talviurheilulajeja (iik) ja after ski:tä... kerta se on ensimmäinenkin, meikäläistä ei meinaan minkäänlaisten sivakoiden päällä olla nähty vuosiin, laskettelusuksien päällä ei ikinä, eikä myöskään lumilaudan. Urheiluhullujen ysärivuosieni jälkeen hiihtolomat eivät ylipäätänsä ole olleet minun tapauksessani kovinkaan hiihtopitoisia. On siis erittäin mahdollista, että kevätlukukausi pyörähtää käyntiin kaikki raajat paketissa... Toivokaatten onnea :D
Ai niin ja tärkein meinasi unohtua, eli maksoin Glastonbury-liput kokonaan ja ostin lennot Bristoliin (n.50e) kesäkuun 20.pv. Jessus, tätä en kyllä tuu tajuamaan varmaan vielä paikan päälläkään.
PS. Koska tämä blogi toimii myös vaihtoraportin korvaajana, niin kerrottakoon vielä, että vaihdon pidentäminen onnistui loppujen lopuksi tosi, tosi helposti. Lähetin asiasta sähköpostia sekä omaan että vaihtoyliopistoon, ja kun asia oli kummankin puolelta varmistettu ok:ksi (eli kun uhittelin kotiyliopistoa ehkä neljännen kerran), niin tein uuden kurssisunnitelman eli learning agreementin, kävin hyväksyttämässä sen vaihtolaitoksella, ja he lähettivät sen hyväksyttäväksi kotilaitokselle. Siinä koko homma.
PPS. Koska joulu ei täällä lopu ikinä, tässä vielä loppuun kipale jota hoilattiin viimeisillä puolan tunneilla sen kymmenisen kertaa / päivä. Pada Śnieg eli lunta sattaa. Ja tuleehan sitä, taivaan täydeltä.
