Tšernobyl ja Pripjat

Tässä valikoima Tsernobyl/Pripjat-retken kuvista, Wikipedia auttaa tiedonjanoon:

http://en.wikipedia.org/wiki/Chernobyl_disaster
http://fi.wikipedia.org/wiki/T%C5%A1ernobylin_ydinvoimalaonnettomuus

Näkymiä reaktorialueelta:

Räjähtänyt Reaktori 4 sarkofagissaan


Pripjat:

Kulttuuripalatsista:

Matka huvipuistoon:

Uimastadion ja koulukompleksi:

Oikealla ikkunan takana näkyy hyppytorni, joka löytyy myöhemmistä kuvista

Ajelu halki Tsernobylin:

Jos joku tahtoo nähdä koko setin taustatarinoineen, niin linkin saa pistämällä sähköpostia osoitteeseen anemvalk[at]gmail.com tai kommentoimalla tähän merkintään sähköpostiosoitteen kanssa.

Varasin reissun tämän yrityksen kautta n. viikon ennen h-hetkeä. Sinällään valittamista ei ole, mutta neuvoisin ehkä vertailuttamaan firmoja ennen päätöksen tekemistä. Meidän kierroksemme oli ok kattava ja sisälti oppaan palvelujen, kyytien ja kyydissä nähdyn Tserno-dokumentin lisäksi paikan päällä nautitun lounaan, kierroksen Tsernobylin kaupungissa (lähinnä bussin ikkunasta), pysähdyksen reaktoreilla ja turvallisen matkan päässä nelosreaktorista, ja tietty muutaman kohteen Pripjatissa. Kierros oli kuitenkin melkoisen kiiruhdettu ja osin jopa läpijuostu. Tuntui, että piti keskittyä joko kuvaamiseen tai katseluun ja fiilistelyyn, itse yritin tehdä kumpaakin ja aika kiirusta piti. Olen kuullut, että joidenkin yritysten kautta aikaa haahuiluun on ruhtinaallisesti koko päivä, ja kohteita/vapautta on enemmän - hinta on luultavasti silloin tyyriimpi, mutta oman kokemuksen jälkeen sanoisin panostuksen ehdottomasti kannattavan.

Edellisen lisäksi neuvoksi, että edellisenä yönä kannattaa nukkua hyvin ja laittaa kamerat täyteen latinkiin! Siksi toisekseen: Rakennukset ovat sisältä yhtä hasardialuetta; lasi- betoni- ja tiilimurskaa, vettä, hometta, kaikenlaista sälää ja haurastuneita ja rikkoutuneita rakenteita. Lähes tulkoon kaikki ikkunat ovat säpäleinä lattioilla ja suuri osa seinistäkin on poissa tai palasina ympäriinsä. Vapaasti liikkuessa pärjää ihan hyvin tervettä järkeä käyttämällä, ja kannattaa ehdottomasti ottaa vahvapohjaiset kengät mukaan (esim. maiharit on loistavat). Taskulamppu tai joku pikkufikkari voi olla hyödyllinen, jos mielii seikkailemaan pimeämpiin käytäviin tai jos on säikky, sillä pimeitä, kaikuvia suihkutiloja ja vastaavia tulee vastaan joka tapauksessa.

Kenkiä tai muutakaan yllä ollutta ei tarvitse heittää pois reissun jälkeen. Päivän päätteeksi kaikki alueelta poistuvat henkilöt käytetään säteilytestissä, joka tapahtuu karussa pikku hallissa sijaitsevissa läpikulkukoneissa. Koneisiin asetutaan hetkeksi seisomaan ja kädet laitetaan joillekin sensorintapaisille levyille. Huhun mukaan vain yksi Tserno-turisti on ikinä saanut laitteet piippailemaan käpälöityään Pripjatin ympäristöä hieman liian suurella antaumuksella... eli näpit kurissa jos mielessä on minkäänlaisen matkamuiston mukanaan muiluttaminen :)

Kaiken kaikkiaan, vaikka Tsernobylin alue on yksi maailman pahiten saastuneista paikoista, siellä käyminen on yllättävän turvallista. Alueella asuu ja työskentelee edelleen x määrä ihmisiä, tosin työläisten täytyy pitää lomaa vuoroviikoin kehoon kertyvän säteilyannoksen minimoimiseksi. Toisin sanoen, jos toteutat tämän "once in a lifetime" -henkisen kierroksen, voit levätä rauhassa yösi pelkäämättä kolmannen silmän puhkeamista otsaan tai vihreänä yössä hehkumista.

Pictures taken in Chernobyl and Pripyat 3rd of April 2010. If someone wants to see the whole set of pictures with background stories included, please email me at anemvalk[at]gmail.com or write me a comment with your email address and I'll send you a link.

Edit! Kuvia lisää täällä.

KNIB

Aloitetaan jälleen illustraatiolla:

Yöjuna Lvivistä Kiovaan oli ihan mukava kokemus ja edullinenkin, noin viitisentoista euroa muistaakseni. Ei ollut niin vetoisaa ja uni maittoi saman tien kun kiskot lähtivät viettämään itään päin. Kiovaan eli KNIB:iin saavuttiin taas laittoman varhaiseen aikaan, kuten alta löytyvän kuvan kellotaulun lukemista voinee päätellä. Hoidettiin etukäteen kirjoitetun lapun kanssa lippuasiat jotakuinkin jouhevasti eteenpäin, käyttäen apuina niin kokeilevaa puolaa, puutteellista venäjän ymmärrystä kuin universaalia elekieltäkin. Myös seuraavan ja tuplasti pitemmän taipaleen hinnaksi muodostui se samainen viisitoista euroa, kelpas!

Laiskotti, joten suhailtiin metrolla hostellille. Aamumetro + rinkat selässä = mielenkiintoinen kokemus, joka meinasi johtua pariin tahattomaan ulossinkoutumiseen ajopelistä. Joku tapaamamme tyyppi sanoi kokeilleensa Kiovan metroa kerran ja sen riittäneen mainiosti. En ymmärrä, koska omasta mielestäni sillipurkkia monin tavoin muistuttava Kiovan metro on sekä kätevä, että suhteellisen helppotajuinen, vaikkei kyrillisiä ihan täysin ymmärtäisikään.

Hostellille löydettyämme huomattiin, että paikalla oli edellisenä iltana pidetty jotkut maailmanlopun bileet. Koko henkilökunta veti joko sikeitä tai loisti muuten vaan poissaolollaan. Myöskään meidän varausta ei kumma kyllä löytynyt mistään... Hostellin omistaja istuskeli keittiössä silmät auki, mutta täysin taju kankaalla ja kommunikointikyvyttömänä ennen pöytään sammumistaan ja buduääriinsä siirtymistään. Lopuksi, parin tunnin istuskelun ja suhkumahdollisuuksien hyväksikäyttämisen jälkeen, meidät ohjattiin hätäratkaisuna tarjotulle, avattavalle sohvalle. Tosin, kympin hinnalla per yö mikä tahansa olisi kelvannut.

Tämän sompailun jälkeen uinuminen olisi maistunut, mutta päätettiin käyttää aikainen hereilläolo hyödyksi ja lähteä syömään ja turistikierrokselle. Hostellilla tapaamamme saksalaiset jannut suosittelivat kokeilemaan pikaruokaa ukrainalaiseen tyyliin - Puzata Hata. Suora lainaus reissupäiväkirjana kuvaamastani videonpätkästä, koska tuore kommentti lienee rehellisin kommentti: Ruoka oli ihan hyvän näköstä, mutta maku sitten sitäkin arveluttavampaa; kaiken näköisiä lihoja naamioituneina perunoiksi; kaalikääryleitä, jotka sisälsi jotain lihamoskaa. Jälkiruuat oli kyllä hyviä, oli omenatäytteisiä lettuja hapankermalla ryyditettynä---

Kyi, Schek, Khoryv ja Lybid

Kiovan keskusaukio Maidan Nezalezhnosti
Taustalla Hotelli Ukraina, ja joku tollanen pysti joka löytyy jokaísen isomman pitäjän keskustasta..

M. Nezalezhnosti toiseen suuntaan ja allekirjoittanut siinä siristelee silmiään kun on niin nätti sääkin ja kaikkea

House of Chimeras, eli nykyään jonkinlaisena Ukrainan presidentin bilepaikkana toimiva eriskummallinen art nouveau -pytinki, jonka jokaiselta reunalta kurkistelee kaikenlaisia elukoita ja kammotuksia.

Liput sen varsinaisen presidentin"linnan" edessä

Sofian katedraalin kellotornista käytiin ihailemassa maisemia, esimerkiksi juurikin tätä Sofian katedraalia.

Tehtiin KNIB-matkamuistorahat

Tälläiset kyltit kertoo paikallisesta liikennekulttuurista enemmän kuin tuhat sanaa. Tai siis lähinnä, että juokse henkesi edestä tai Lada tulee ja lanaa.

Aseteltiin ylimääräiset groszyt taskun pohjalta toivomuspatsaan naisen helmoihin

Ja nähtiin taas yksi upea herran salonki Andriyvski Uzviz:in päädyssä. Andriyvskin huimasti alasviettävälle, kiemurtelevalle kivikadulle saavuttiin valitettavasti hippasen liian myöhään, useimmat myyntikojut olivat jo sulkeneet luukkunsa tai juuri pakkaamassa kamojaan pois.

Jos joku osaa sanoa mitä tässä lukee, niin arvostaisin kovasti! Jostain syystä hekottelin noiden banderollien edessä pienen iäisyyden tajuamatta yhtään mistä niissä on kyse.

Jengikulkukoiria

Kattimattikittykat

Metrossa ilta viilenee

Tämän jälkeen siirryttiin keskusaukion läheisyyteen illastamaan! Terveisiä helvetistä sille erään suomalaisen pariskunnan rumemmalle osapuolelle, joka tuli paikalle valmiiksi kännissä aikoen humaltua vielä lisää, sai vaimonsa poistumaan paikalta öykkäröinnillään ja totaalisen epäkunnioittavalla sanailullaan, kertoi Marikalle miten Marikan tulee hoitaa työnsä, luuli varmasti olevansa todella nokkelakin vitsiniekka, tuijotti ja "salakuunteli" avoimesti ja lähietäisyydeltä ihmisiä joita epäili mafian jäseniksi ja kertoi minulle moneen otteeseen ja aina samoin sanakääntein, kuinka kantaa yleensä asetta mukanaan, ja jos se löytyisi povarista sinä samaisena iltana, hän iskisi kuulan kalloon kahdelle ravintolassa asioineelle "mafiaan kuuluvalle" henkilölle. Ei paljoa enää saslikki maistunut, kun kyseinen ******** pamppaili paikalle.

Bonuksena vielä muutama kuva niiltä hetkiltä seuraavana päivänä Tsernobyl-reissun jälkeen, kun aurinkokin vihdoin viimein suvaitsi kunnioittaa meitä läsnäolollaan:

Viikonloppuisin valtavaksi kävelykaduksi muuttuva Kreschatik

Se hetki, kun näin tämän pizzapaikan, oli elämäni onnellisin hetki.

Tänään on Tshernobylin onnettomuuden 24-vuotispäivä, eli seuraavaksi niitä Tserno/Pripjat-kuvia, mahdollisimman pian!