Kevätuhri

Mihinkään liittymätön välimerkintä ennen Berliini-muistelon jatkumista..!

Naapurin uhkea lumimatami pari viikkoa sitten

Nyt, kevään keventämänä, uuma bikinikuntoisena.

Huhhuuh! Mutta pakko iloita, kun lumet vaan -swooosh- imeytyy jonnekin maan keskipisteen tienoille aina yön aikana. Maisemat ympärillä vehreytyvät juuri nyt siihen malliin, että takatalven pelko on törkeä. Mutta eihän tää oo Suomi, ehkä tää kestää!?

Pitääpi vielä lisätä pitkästä aikaa niin järjettömän hyvä kipale, että sormi etsiytyy jatkuvalla syötöllä nakkaamaan sen soimaan Winampista. Siis ei tuo Kevätuhri, vaan Massive Attackin Atlas Air. Etenkin kohdasta 5:23 kiipeämään lähtevä ja kohdassa 5:41 räjähtävä loppukaneetti sai heti ensikuulemalta selkärangan melkein irtoamaan kiinnikkeistään. Niin hyvä on lähes tulkoon koko vastikään julkaistu pitkäsoitto Heligoland. Ja nää tyypit kun on vielä Bristolista kotoisin, niin miten olis kesäkeikka Glastossa... pliis?

Linkkeinä vielä pari kappaletta; yksi, joka on kaikine jousineen niin KEVÄT kuin olla ja voi, yksi, joka kuulostaa tällä hetkellä täydellisyyksien multihuipentumalta ja yksi, joka, no en tiedä, on vaan jakamisen arvoinen! Ääh ja kerto kiellon päälle vielä yksi, jota oon luukutellut tässä jo pitemmän aikaa, mutta en vaan jostain syystä kyllästy. Se kai alkaa niin hyvällä energialla, ja siinä on yhdessä kohdassa tosi kivat stemmantapaiset. Vaikka Tom Meighanin ääni välillä v..äsyttääkin. Tääkin Glastoon, kiitos. Kaikki Glastoon.

Berliini 19-22.2 osa 1

Tästä tulee tälläinen ajan kanssa (mahdollisesti Elinan ja Marikan) kuvilla ja ehkä unohtuneilla tarinoillakin täydentyvä tuplamerkintä. Varoitan jo etukäteen, että kuvasaalis on tylsä ja jutut väsyneitä! Uwaga!

Ensimmäinen viikko loman jälkeen lähti aika ketterästi liikkeelle ja kesti samaan malliin loppuun asti, toisin kuin allekirjoittaneen kunto... no, siitä lisää myöhemmin. Eli koska kevätlukukausi pyörähti käyntiin ja kaupunkiin tulvi tuore lauma keltanokkaisia erasmuksia ja muita vaihtareita, kalenteri täyttyi hetimiten kaiken näköisisistä kissanristiäisistä ja tutustumiskaljoitteluista. Niin ja uusista kursseista, tietty. Yksi anti-erasmus-sielunsisar löytyi ainakin Saksasta, hänen ilmaantumisestaan Poznaniin olen tooodella kiitollinen.

Parhaat jengi mieheni lukukauden ensimmäisissä erasmuskekkereissä

Kauaa en Poznanin suihkuseurapiireissä kuitenkaan viihtynyt. Keskiviikkoyönä hurautin yöbussilla asemalle vastaanottamaan toivottamaan tervetulleeksti Elinan, ensimmäisen vierailijani Suomesta!! En ikinä uskonut, että joku oikeasti tulisi tänne.. mutta niinpä vaan pääsi käymään yhden Facebookissa vietetyn idearikkaan illan perusteella. Torstaina heräiltyämme asema kutsui taas, sillä Marika oli saapunut seitsentuntisen piinajunan kyydittämänä kaukaa Krakovasta asti keskuuteemme. Yhdessä tarkkailtiin Poznanin vanhaa kaupunkia ja paria lempipiilopaikkaani yhden leppoisan päivän verran. Onneksi ei ollut kamalasti paineita järjestää mitään ikimuistoista superpoznanpäivää, koska jokainen päivä Poznanissa on sellainen Elina ainakin on tulossa tänne vielä kesäkuussa uudestaan ennen Glastonburya.

Scarlett eksyksissä käännöksessä

Kyllä se ekana iltana jo huomattiin, että olet mitä juot. Eli: etsi kuvasta Anna, Elina, Marika ja ihan oikea Marika. (Ja treffeillä ollut hyypiö, jonka tuijotus kohdistui herkeämättä meidän köörin loossiin... nimittäin LIKÖÖRI-KÖÖRIN.. TUBERKU-LOOSSIIN... HEH HEH HEH.. eh.. jjoo.)

Tesco-pyhiinvaellus

Joku oli varastanut meidän vieraspatjan, joten seuraava yö bunkkerissani nukuttiin vähän miten sattui. Herätys oli onneksi (?) jo seitsemän jälkeen, sillä yhdeksän jälkeen viiletettiin aina yhtä tyylikkäänä ylihintainen elephant chai latte kädessä, pikkurilli pystyssä ja uusin The Guardian plakkarissa EuroCityn Berliinin vievään junaan. Ajantasatietona: Poznan-Berliini nuorisoalennuksella alle 26-v kustantaa 24,80e suunta. Miettikää, että Varsova on saman matkan päässä, ja sinne pääsee seitsemällä eurolla.. Tosin paljon hitaammin! Junassa olikin sitten melkoinen säätö, kun meille oltiin pistetty paikat eri vaunuihin ja omani oli tyystin täyteen ammuttu. Onneksi tytöt pelastivat tilanteen, ja päästiin kaikki samaan, aurinkoiseen junahyttiin kälättämään, uneksimaan, pelaamaan Tetristä ja mitä siellä junassa nyt sitten tehdäänkin. Minä tein tälläisen:

Tässä kun oon ensi vuodelle tekemistä miettinyt, niin miten olis toi graafinen suunnittelu.

Berliinissä taivallus eteni vanhan hyväksi havaitun kaavan mukaan.. jos en ole yöpynyt Couchsurfingin kautta, niin otan suunnaksi aina Kreuzbergin värikkäässä kaupunginosassa sijaitsevan 36 Rooms -hostellin. Samassa huoneessa majaili naurunsa ja kuontalonsa vuoksi Janiceksi nimeämämme, varsin persoonallinen tapaus tyttärineen.

Elinan post-realistinen tulkinta Janicesta ja jälkikasvusta

Heti ensimmäiseen päivään koluttiin läpi perusnähtävyydet, eli Reichstag, Holokaustimuistomerkki ja Brandenburger Tor. Joo ja tietty TV-torni eli Fernsehturm maan tasalta käsin, koska se nyt pilkistää aina silmään sen siliän tien kun Alexanderplatzille rantautuu. Seuraavassa kuvia turneelta:

"Joku fallos" - Marika

Paikka, jolla U2 ja Jay-Z esiintyivät viime syksynä.
Ja on siellä varmasti jotain muutakin joskus tapahtunut.


Kaikenlaista pitää keksiä, että pidetään massat huvitettuina ja taitelijat leivänsyrjässä kiinni


Meidän kuvassa oli ihan tarpeeksi feissejä omasta takaa,
vaikka oishan tääkin otos tietysti ollut uskottavampi
Berlin 2010 -nallekarhulla ryyditettynä


Paasit olivat uudistuneet tuollaisella näyttävällä sokerikuorrutteella sitten viime näkemän


Ja kumpareitakin siellä olisi voinut laskea. Viitos risti gräbi heli kopteri.


Komea pytinki!


Vaatii komean jonon...


Ja komean näköalan!

Tuossa vasemmalla näkyvässä rakennuksessa, eli Berlin Charité Hospitalissa, hyysättiin aikoinaan ruttopotilaita ja myöhemmin tutkittiin tuberkuloosin syitä. Tämän opin AUDIOGUIDESTA, jonka kanssa kiersin Reichstagia ensimmäistä kertaa. Opin myös sen, tai ainakin palautin muistiini, että Saksan lipun kolmas väri ei olekaan keltainen vaan kulta. No tietty...

Se oli sit sillä selevä.

Oli korkea aika siirtyä aterioimaan kantapaikaksemme muodostuneeseen Hannibaliin. Kehuttavan laajan drinkkilistan sisältö oli 3,90/kpl. Kuvassa Marika illustroi meloninpalasella henkevää keskusteluamme viiksien ja partojen syvimmästä olemuksesta.

Tässä yksi tunnelmapala seuraavan yön päätapahtumista, Elinan käden kautta ilmaistuna


Seuraava päivä käynnistyi Hannibalin megabrunssin ja menneiden vuosikymmenien mukavimman musiikin säestyksellä. Kuvassa olevia hunajamuroja, tai oikeammin kuppia josta niitä mutustella, metsästin kissojen ja koirien kanssa lähes tulkoon koko session ajan.


Ilma oli täydellisen keväinen ja tästä ilon otti fiilistellen irti muun muassa tuntemattomaksi jäänyt, metroaan pitkällä pysäkkikaistan ulkopuolella odottanut miekkonen.

Käytiin Friedrichshainissa vähän turhaksi jääneellä muurinmetästysreissulla. Metropysäkit U5-linjan varrella kohti Hönowia olivat tosin toinen toistaan pirtsakampia ja Tetris-henkisiä. Yllä Weberwiese. Ehdottomasti rumimmat tai rujoimmat koskaan näkemäni asemat löytyivät puolestaan U7-linjan varrelta.. vanhahtavan kakofonisia väriyhdistelmiä, mosaiikkihenkisyyttä ja teräviä särölaitoja. Migreeni, hoi? Jollain tapaa kyllä kiehtovaakin :D

Unohdin muuten julistaa, että pääsin lomalla viimein testaamaan Varsovan yksilinjaista metroa!! En voi uskoa, miten se pääsi tapahtumaan vasta nyt. Metroilla ajeleminen on tälläsen tuppukylän tytön mielestä aina yhtä inspiroiva kokemus, ja kyllä toi Berliinin U-Bahn taitaa olla mun ykkössuosikki.

Elina ja Jengi Mies linjoilla

Jengi Miehen ja Elinan yhteiskuvia siinä ihasteltiin


Seuraavana sekalaisen epäkiinnostavia kuvia Friedrichshainin yltiöonnistuneelta iltapäiväkierrokseltamme..




Kyllä joka matkaan yks hautumaa kuuluu



Ilahduttavan edistyksellistä kierrätystä

...



Tässä vaiheessa oltiin viimein jo kartalla ja menossa kohti MuurinMuisteloMestaa.
Otin kuvan, koska tuo nalle on niin sympaattinen.


Mutta oli siellä muunlaistakin kuvaa seinillä..


Viimein perillä ainakin jossain


..punaisen pisteen osoittamassa kohdassa, tarkalleen ottaen.


Sano ny


Pampuloita!


Tässä taideteoksessa näkyy ainakin etualalla pala muuria,
välissä jotain tärkeää hautausmaata jonka tärkeyden syytä en nyt muista,
joten kuka tahansa lukeneempi saa kommenttisektiossa valaista asiaa niin halutessaan,
ja nätti iltataivas ja KAIKKIVALTIAS TV-TORNI.

Sitten olikin hyvä lähteä hengailemaan supertrendikkään Mitten
"Stellansille" teelle ja kahville á 50c (+ internet á 30c)

No niin, pysykää kanavalla niin jatkan tästä seuraavalla kerralla! Jos pitkällä kaavalla aloitetaan, niin yhtä hyvin sillä voi pysyä, hee, mitä muutakaan luppoajallani tekisin kuin dokumentoisin. Voitte tytöt ilmoitella muuten, jos haluatte jotain kuvia poistettavan. Ja tästähän työ saatte näitä samalla itellennekin.

Champagne for my real friends, real pain for my sham friends

Ensinnäkin, myöhästyneet, mutta iloiset ystävänpäivätoivotukset kaikille tovereilleni kautta maailman ja tietoverkon. Ootte parhaita!

Siks toisekseen, nyt se on sitten ohi, kolmiviikkoinen riemulomani ja kovasti kaivattu hermolevon hetkeni. Eka viikko meni aika lailla ihan vaan laiskottellessa jumittaen. Koukkuunnuin superpahasti joululoman aikana lataamaani True Blood -nimiseen tv-sarjaan, jota tuijotinkin sitten miniläppärini ruudulta suhteellisen lumoutuneena yöt ja päivät halki, aloittaen alusta kun katsottava loppui. Enkä ole muuten päässyt koukusta irti edelleenkään. Jos minulta kysytään, niin julkikomea Alexander Skarsgård/Eric Northman saa vierailla unissani solkkaamassa toista kotimaista vaikka joka yö tästä hamaan tulevaisuuteen.

Tässä nyt kuitenkin niitä lomapuuhailuja visualisoidussa muodossa ja totutun kookkaana pläjäyksenä. Luvassa aina yhtä hämäriä keikkakuvia, runsaasti lunta, vuoristolaisarkkitehtuuria ja ruokabileitä!

Loman ensimmäistä viikkoa merkkasi muunmuassa kanadalaisen Japandroids-pumpun keikka Poznanin Eskulapissa.

Superenerginen setti, supersympaattinen bändi. Yleensä hillityt polskitkin yltyivät joukkotanhuamaan setin edetessä, rytmin tiukentuessa ja tunnetuimpien biisien jyrähtäessä käyntiin. Hauskaa oli, sekä bändillä että yleisöllä.

Tästä seuraavana päivänä järjestettiin erasmuskavereiden kanssa joukkoillallinen joulukuun malliin. Kaikki pistivät parhaansa pöytään ja herkkujen määrä ja laatu ylittikin kaikki odotukset...

Apukokkini Mert


Tapiokahelmistä, kookoksesta ja mangosta sukeutui erittäin myöhäisessä vaiheessa erittäin herkullinen jälki-jälkiruoka


Unkarin edustusto


Mumsi!


Herkkua on siinä monenlaista, moo nen lais ta


Mert oli erityisinnolla odottanut pitkään lupailemaani poronkäristystä muussilla, puolukkahillolla ja suolakurkulla höystettynä.


Katsokaa nyt, tästä lautasmallista soisi Välimäen Hansinkin olevan kateellinen.






Säpäleiksi pistetyn Petteri Punakuonon lisäksi myös wanha kunnon salmari löysi uusia ystäviä esimerkiksi Kiinan Kantonista.


Sankari sai kakkunsa ja myös allekirjoittaneelle laulaa luikautettiin muutama viikko takaperin edesmenneen 24-vuotispäivän johdosta. On se vanheminen aina yhtä mukavaa touhua..

Tästä seuraavana päivänä kävin Paulinan ja Xavierin kanssa Malta-järvellä luisteludiskossa. Värivalot vilkkuivat ja Ace of Base ja Justin Timberlake raikuivat, kun jengi luisteli ympyrää minikaukalossa. Välillä tuli kuulutus, ja sitten vaihtui kulun suunta. Kiehtovaa. Luistelun jälkeen painelin P:n ja X:n peesissä syömään edellisillan aterian jämiä (bretognelaisia pizzatäytteisiä lettuja höyryävän kuumana suoraan nenän eteen teen kera, aijaijai) ja opettelemaan shakinpeluun saloja.

Paulina ja Xavier

Mää ja Xavier

Seuraavaksi vuorossa oli pyräys etelän tuuliin ja tuiskuihin!

Varsovassa piipahdin vuorokauden verran, esimerkiksi asioimassa epäilyttävässä liikkeessä epäilyttävillä kulmilla, ja syömässä ylihinnoitellun hampurilaisaterian Hard Rock Cafessa eli harkkarissa. Paikka toi lämpöisiä muistoja mieleen muutaman vuoden takaisen junareissun aloittaneesta Dick4Dickin keikasta!

Tämän lisäksi tuli löydettyä maailman kotoisin baari jostain valtateiden ja metsien keskeltä, keskeltä ei yhtikäs mitään. Kyseessä oli pikkuinen hökkeli, jonka "eteisessä" tummat miehet ja vaaleat naiset pistivät lanteilla koreasti reggaeton-musiikin rytmiin. Suureksi onneksi löydettiin tiemme välikäytävää pitkin baarin tilavampaan, telttakankaista ja persialaismatoista väsättyyn osioon, jossa muutama tunti humahti siivillä halpojen ja ilmaisten mallasjuomien parissa, joulukuusen ja takkatulen loimussa. Ei kuvamateriaalia :(

Varsovasta saavuttiin junalla tuonne Sucha Beskidzan tuppukylään, juna maksoi n. 25 zlotyä eli kuutisen euroa! Sucha Beskidzasta minibussi Zawojan perukoille verotti lompuukia puolestaan noin puolisen euron verran.


Yövyttiin samassa vuoristolukaalissa neljän lapsiperheen kanssa. Jep. Hintaa yölle tuli laskujeni mukaan vähän vajaa seitsemän euroa, eli talous ei tähän majoitusratkaisuun tosiaankaan kaatunut.


Oli ehkä elämäni musanörteimpiä hetkiä, kun astuin ensimmäista kertaa huoneeseemme, huomasin seinällä olevan palapelitaulun ja totesin, että jestas sentään, sehän on Country House -linna!


Semmoinen huone se

Näkymät parvekkeelta


Sukset jalkaan ja sormet ristiin.

Laskettelu-urani alkoi oikealla näkyvän tönön ja keskellä olevan ruskean boksin välissä olevasta alaspäin lievästi viettävästä maastosta. Tästä hyväksytysti suoriuduttuani uskalsin kivuta vasemmalla näkyvän harjanteen laelle kokeilemaan erilaisia alastulotekniikoita.

Alastulotekniikoiden iskostuttua tajuntaan oli aika siirtyä harjoittelu/lastenmäkeen. En kaatunut kertaakaan.

Pikaisen menestyksen sokaisemana siirryin suoraan paikan hasardeimpaan rinteeseen. Matkalla maineeseen ja mammonaan putosin esimerkiksi hiihtohissistä, ja komean lasketteluopettajan piti tulla nostamaan minut ylös hangesta. No, sattuuhan näitä.

Viimein kukkulan laelle päästyäni suorastaa uhkuin positiivista luottamusta edellisen puolen tunnin aikana keräämiäni vakuuttavia laskettelutaitoja kohtaan. Noin minuutti tämän kuvan ottamisen jälkeen syöksyin 200km/h alas jääpintaista rinnettä, seivaten tilanteen hienosti heittäytymällä naama edellä ja sukset ristissä rinteen pintaan kiinni. Sama toistui pari, kolme kertaa joka kerta uusin vaikeuksin, kunnes päädyin viimein lähtöpisteeseen nielemään järkäleen kokoista ylpeyttäni ja miettimään, mitä voisin tehdä toisin.

Seuraavana päivänä otin tunnin yksityisopetusta karskin ahavoituneelta ja englantia heikosti taitavalta Peteriltä, ja johan alkoi suksi luistamaan hallitummin.. päivässä sohvaperunasta slalomprinsessaksi ja off-piste-taituriksi, kyllä kelpas ilotella pitkin poikin rinteitä ja hiihtokeskuksen takamaita. Ja se kuuma olut lepohetken lomassa... hyvät ihmiset, jos ette ikinä ole kokeilleet KUUMAA OLUTTA, niin olette menettäneet jotain todella olennaista tässä elämässä. Otetaan yksi olut, mehua tai mausteseosta, lämmitetään ja a vot. Näitä on tullut maisteltua jo Poznanissakin muutamaan otteeseen lempparikapakan kätköissä.

Yhtenä päivänä kävin myös yksityisellä umpihankivaelluksella.




Meinasin upota yllättävään tunturipuroon tai mikä ikinä se nyt olikaan. Solisi ja kuohui.


Tutustuin myös lähimaaston arkkitehtuuriin. Nuo jeesusmaria-boksit on jännittäviä, niitä löytyy Puolasta sieltä täältä, mitä satunnaisimmista paikoista.


Minttuinen väriläiskä vaaleanharmahtavassa maastossa!


Rappioromantiikkaa mitä upeimmissa puitteissa!


Autiotaloko se siinä?


Upeita väritysratkaisuja ja rosoisia pintoja!


Lisää matalia, myllättyjä majoja!


Pitkä kolmionmallinen asumusratkaisu, erikoislaatuinen sellainen!

Kahdeksantuntisella paluumatkalla Krakovasta Poznaniin oli KYLMÄ! Siis todella, todella hyinen junailmasto. Onneksi ei maksanut kuin seitsemisen euroa, taas. Niin ja viereisen penkin teinit soittivat kännykästään tauotta Lambadaa viimeisen tunnin ajan... olihan perjantai-ilta.

Kiva reissu, joskin Zawoja paikkana oli todella hiljainen ja hankalanmallinen, yhden megapitkän tien varrelle virittäytynyt monipolvinen kyläkompleksi. Menoa ja meininkiä rinteen ulkopuolelta oli turha hakea, ja kaikki toiminta oli 100% päiväpainotteista. Taisin olla koko kylän ainoa turisti, sen verta hämmentyneesti ihmiset suhtautuivat siihen, että joku puhuu jotain muuta kuin puolaa (tosin nyt täytyy itsekehaista, että kävin yhden kokonaisen keskustelun puolaksi kaupan kassan kanssa, jee jee!). Toisaalta pienuus ja kielellinen eksoottisuuteni toimi myös Zawojan eduksi, sillä ihmiset olivat ihanan leppoisia ja avuliaita, ja muistivat minut niin kaupassa, ravintolassa kuin suksivuokraamossakin heti ensivierailun jälkeen.

Pieni pettymys Zawojassa oli se, ettei liikkumismahdollisuuksia ollut muita kuin laskettelu jossakin kylän varrelle ripotelluista, useista laskettelukeskuksista. Murtsikkahiihtoa varten ei ollut latuja eikä välineitä, luistelemaankaan tuolla ei päässyt. Itse kun en kuitenkaan NIIN paljoa siitä laskettelusta/syöksylaskusta innostunut, eli ajan käyminen pitkäksi oli uhkana. Matkaseuran kanssa meinasi myös mennä sukset ristiin (heh heh heh heh) pahemman kerran yhteisymmärryksen ja -hengen puutteesta johtuen. Mutta, päällisin puolin matka oli kuitenkin kiva ja oli mukava päästä pienelle breikille Poznanin arjesta...

Eilen vuorossa oli spontaani päivällinen Guillermon hovissa!

Tarjolla tietysti tortilla de patatas x 2, reseptin saat kysymällä!


Iso-G


Sevcan, jota hyvästeltiin. Tämän naisen pitäisi löytää äkkiä jostain sulho itselleen, että pääsisin tanssimaan häitänsä turkkilaiseen malliin.


Xavier, le chef patissier

Otettuamme sivistyneesti pari lasia viiniä heti kolmen aikaan iltapäivästä, siirryttiin aterian jälkeen vielä parille lisäsivistyneelle keskustan laitamilla sijaitsevan vanhan linnakkeen/pommisuojan perustuksiin perustettuun juottolaan, jossa kukaan meistä ei ollut aikaisemmin käynyt. Uskomatonta, sillä tähän mennessä ollaan jämähdetty aika pahasti pariin suosikkipaikkaamme eikä oikeastaan ikinä käydä missään muualla. Sääli, koska jos tässä kaupungissa jotain piisaa, niin erilaisia kuppiloita, kahviloita ja ravintoloita! Päätettiinkin yhdessä, että keväästä pitää tuleman huomattavasti aktiivisempi ja vaihtelurikkaampi kausi, kaikin puolin.

Nyt edessä pari päivää koulua ja runsaasti uusia kursseja, sitten Elina tulee tänne ja karautetaan kolmestaan Marikan kanssa Berliiniin!! En malta odottaa, en mitenkään.

Loppukevennykseksi kokkaustuokio kiinalaiseen tapaan; Wenjingin pannussa valmistuu öljyssä pienistä lastuista valtaviksi ympyröiksi paisuvat snäksit. Taustalla voit kuulla kollektiivisia riemunkiljahduksia purtavien räjähtäessä todelliseen kokoonsa...