Heleijaa ja loisteliasta uutta vuotta 2010! Suurjännitys siitä, mitä muutamalle Poznanin vuoteen 1999 jämähtäneelle bussille tapahtuisi vuoden vaihtuessa päättyi tänään, kun tulin koulusta viiskytykkösellä ja taululle lämähti lukemat 6.1.2000. Elikkä hyvää uutta vuosituhatta vakireittini bussiliikenteelle.
Railakasta menoa Keski-Suomessa
Loma ympäri Suomea oli ihana, ehkä vähän liiankin ihana, koska paluu Puolaan ei juurikaan kiinnostanut tai innostanut. No, reiluuden nimissä täytyy sanoa, että post-joulu fiilis on vuodesta toiseen sama paikasta ja tilanteesta riippumatta. Maanantaina keräsin reippahasti ylikiloiset kimpsuni ja kampsuni kasaan ja siirryin Helsinki-Vantaalle johtavaan bussiin. Matkaseuralaiseni oli Jesse-poika, jonka mielestä Puola on viina-tupakka-kalja-huume -maa, mutta toisaalta hänen mielestään Helsinkikään ei ollut osa Suomea, vaan "Toista Suomea", tai Venäjää. Lentokentällä odottavan aika vierähti siivillä saattelemaan tulleen ystäväni Elinan seurassa. Varsovaan päädyin kuin teleportin kautta, kuten myös Poznaniin, kuten myös kotiin, jota en meinannut lumipeitteessään edes tunnistaa. Pää kyseli, että mikä maa ja mikä valuutta, eikä mieli osannut vastata.
Mittaritkin posahteli pohjosen kylymyyvessä
Yhden välissä vietetyn rokulipäivän perään olen kuitenkin palannut nyt ruotuun. Hävetti mennä puolantunnille kartettuani kurssikirjoja kokonaisen kuukauden kuin ruttoa konsanaan. Onneksi en ollut asian kanssa yksin, vaan muut olivat enemmän tai vähemmän yhtä ruosteessa. Onneksi meillä oli myös jälleen ihan hävyttömän hauskaa yhdessä. Suurin osa tunneista kului kertauspolttopallon jälkeen opettajan riemukkaaseen monologiin siitä, miksi Poznanissa pitäisi olla enemmän kerjäläisiä (siksi että porvariston hallitseman ns. täydellisen Poznanin tulisikin sisältää jotain ns. vähemmän täydellistä, jopa häiritsevää). Tämän jälkeen vietimme lopputunnin kuunnellen mieskuoron esittämiä kauneimpia joululauluja koulun vieressä sijaitsevassa kirkossa. Viikonloppuna lähdetään kai käymään porukalla Torunissa, missä onkin pitänyt käydä jo pitkän aikaa. Hulvattomia aikoja tiedossa!
Anteeks nämä täysin pointittomat kuvat.
Mutta voisko äiti lähettää mulle pikalentopostitse ruokaa joka päivä?
T: Nuudelikuuri on täällä taas
Reissuista puheen ollen, parin viikon päästä mulle koittaa melkein kuukauden loma. Siis tällä kertaa, uskomatonta kyllä, ihan oikea loma. Sellainen, jonka aikana ei tarvitse miettiä mitään kouluun liittyvää, toisin kuin tuossa jouluna, jolloin mietin kyllä paljonkin, mutten tehnyt mitään. Tätä tulevaa loma-aikaa en voi mitenkään viettää kahlittuna Poznaniin. Parin kuukauden tauon jälkeen reissuhammasta kolottaa niin maan vietävästi, että paljoa muuta ei mielessä liikehdikään. Varat matkusteluun vaan puuttuvat, tietty. Lähetin aikoja sitten yliopistolle uuden apurahahakemuksen pidennettyäni vaihtoa koko vuoden mittaiseksi. Mitään ei ole tämän jälkeen kuulunut, ei ainakaan täytettä tilille uutena vuotena, kuten optimistisesti uskalsin odottaa. Sähköposteihinkaan ei suvaita vastata, taaskaan. Eli pakko varmaan tarttua luuriin mitä pikimmiten ja selvittää tilanne, että osaan sitten varautua pitkään talvilomaani joko innolla tai ahdingolla..
Kyllä, tuolla kermakasan alla on lettu.
Kyllä, kevään jumpat alkavat 4.1.
Keikkapuolellakin on ollut hiirenhiljaista sitten Kings Of Conveniencen. Pelastusrengasta aallonpohjalle tarjoaa huhtikuussa Varsovaan saapuva Peter Doherty. The Libertinesistä, Babyshamblesista ja omista soolohommistaan tuttu mies tulee olemaan minulle ilmielävänä vähintäänkin legendaarinen kokemus, olettaen, että herra suvaitsee saapua paikalle! Vähän samaa sarjaa oli 2007 Provinssirockiin buukattu Amy Winehouse, jonka saappaissa lavalle asteli lopulta Sturm und Drang. Eh, mikä paikkaus. Peten keikkaa odotan kuitenkin kuin kuuta nousevaa. Miehen viime vuonna julkaistu soololevy Grace/Wastelands täytti odotukseni sataprosenttisesti.. ja odotuksethan olivat melko korkeat, sillä levyn kitaroinneista vastasi suurelta osin Blurin Graham Coxon, itsekin päihdeongelmien kanssa vuositolkulla kamppaillut sooloartisti.
Ja Peten keikoilla voi tapahtua mitä vain. Kuutisen vuotta sitten olin internetin kautta lähes päivittäin yhteydessä erääseen Pariisilaistyttöön, jota kadehdin muun muassa The Strokesien ja The White Stripesien näkemisestä. Vihreäksi kuitenkin muutuin vasta, kun hän meni katsomaan Peterin soolokeikkaa, ja pääsi lavalle laulamaan herran itsensä kanssa kanssa duettona The Velvet Undergroundin After Hoursin. Tarua vai totta, itse haluan yhä uskoa jälkimmäiseen. Siitä todisteena osaan edelleen ulkoa kyseisen biisin sanat, jotka opettelin 18-vuotiaana sellaisen tilanteen varalta, että itsekin näkisin Peter Dohertyn livenä!
Kotipihasta
Tästä päästäänkin vielä sujuvasti loppukaneettiin eli toiveisiin tälle vuodelle... kaikessa yksinkertaisuudessaan toivon vain lisää unelmien toteutumisia ja onnistumisia suunnitelmissa. Vuosi 2009 oli niin älytön kokonaisuus kaikkine matkoineen, keikkoineen ja toteutuneine haaveineen, että sitä on erittäin hankala lyödä laudalta. Mutta totta helvetissä lähdetään yrittämään. And miles to go before I sleep, and miles to go before I sleep.
Railakasta menoa Keski-Suomessa Loma ympäri Suomea oli ihana, ehkä vähän liiankin ihana, koska paluu Puolaan ei juurikaan kiinnostanut tai innostanut. No, reiluuden nimissä täytyy sanoa, että post-joulu fiilis on vuodesta toiseen sama paikasta ja tilanteesta riippumatta. Maanantaina keräsin reippahasti ylikiloiset kimpsuni ja kampsuni kasaan ja siirryin Helsinki-Vantaalle johtavaan bussiin. Matkaseuralaiseni oli Jesse-poika, jonka mielestä Puola on viina-tupakka-kalja-huume -maa, mutta toisaalta hänen mielestään Helsinkikään ei ollut osa Suomea, vaan "Toista Suomea", tai Venäjää. Lentokentällä odottavan aika vierähti siivillä saattelemaan tulleen ystäväni Elinan seurassa. Varsovaan päädyin kuin teleportin kautta, kuten myös Poznaniin, kuten myös kotiin, jota en meinannut lumipeitteessään edes tunnistaa. Pää kyseli, että mikä maa ja mikä valuutta, eikä mieli osannut vastata.
Mittaritkin posahteli pohjosen kylymyyvessäYhden välissä vietetyn rokulipäivän perään olen kuitenkin palannut nyt ruotuun. Hävetti mennä puolantunnille kartettuani kurssikirjoja kokonaisen kuukauden kuin ruttoa konsanaan. Onneksi en ollut asian kanssa yksin, vaan muut olivat enemmän tai vähemmän yhtä ruosteessa. Onneksi meillä oli myös jälleen ihan hävyttömän hauskaa yhdessä. Suurin osa tunneista kului kertauspolttopallon jälkeen opettajan riemukkaaseen monologiin siitä, miksi Poznanissa pitäisi olla enemmän kerjäläisiä (siksi että porvariston hallitseman ns. täydellisen Poznanin tulisikin sisältää jotain ns. vähemmän täydellistä, jopa häiritsevää). Tämän jälkeen vietimme lopputunnin kuunnellen mieskuoron esittämiä kauneimpia joululauluja koulun vieressä sijaitsevassa kirkossa. Viikonloppuna lähdetään kai käymään porukalla Torunissa, missä onkin pitänyt käydä jo pitkän aikaa. Hulvattomia aikoja tiedossa!
Anteeks nämä täysin pointittomat kuvat.Mutta voisko äiti lähettää mulle pikalentopostitse ruokaa joka päivä?
T: Nuudelikuuri on täällä taas
Reissuista puheen ollen, parin viikon päästä mulle koittaa melkein kuukauden loma. Siis tällä kertaa, uskomatonta kyllä, ihan oikea loma. Sellainen, jonka aikana ei tarvitse miettiä mitään kouluun liittyvää, toisin kuin tuossa jouluna, jolloin mietin kyllä paljonkin, mutten tehnyt mitään. Tätä tulevaa loma-aikaa en voi mitenkään viettää kahlittuna Poznaniin. Parin kuukauden tauon jälkeen reissuhammasta kolottaa niin maan vietävästi, että paljoa muuta ei mielessä liikehdikään. Varat matkusteluun vaan puuttuvat, tietty. Lähetin aikoja sitten yliopistolle uuden apurahahakemuksen pidennettyäni vaihtoa koko vuoden mittaiseksi. Mitään ei ole tämän jälkeen kuulunut, ei ainakaan täytettä tilille uutena vuotena, kuten optimistisesti uskalsin odottaa. Sähköposteihinkaan ei suvaita vastata, taaskaan. Eli pakko varmaan tarttua luuriin mitä pikimmiten ja selvittää tilanne, että osaan sitten varautua pitkään talvilomaani joko innolla tai ahdingolla..
Kyllä, tuolla kermakasan alla on lettu.Kyllä, kevään jumpat alkavat 4.1.
Keikkapuolellakin on ollut hiirenhiljaista sitten Kings Of Conveniencen. Pelastusrengasta aallonpohjalle tarjoaa huhtikuussa Varsovaan saapuva Peter Doherty. The Libertinesistä, Babyshamblesista ja omista soolohommistaan tuttu mies tulee olemaan minulle ilmielävänä vähintäänkin legendaarinen kokemus, olettaen, että herra suvaitsee saapua paikalle! Vähän samaa sarjaa oli 2007 Provinssirockiin buukattu Amy Winehouse, jonka saappaissa lavalle asteli lopulta Sturm und Drang. Eh, mikä paikkaus. Peten keikkaa odotan kuitenkin kuin kuuta nousevaa. Miehen viime vuonna julkaistu soololevy Grace/Wastelands täytti odotukseni sataprosenttisesti.. ja odotuksethan olivat melko korkeat, sillä levyn kitaroinneista vastasi suurelta osin Blurin Graham Coxon, itsekin päihdeongelmien kanssa vuositolkulla kamppaillut sooloartisti.
Ja Peten keikoilla voi tapahtua mitä vain. Kuutisen vuotta sitten olin internetin kautta lähes päivittäin yhteydessä erääseen Pariisilaistyttöön, jota kadehdin muun muassa The Strokesien ja The White Stripesien näkemisestä. Vihreäksi kuitenkin muutuin vasta, kun hän meni katsomaan Peterin soolokeikkaa, ja pääsi lavalle laulamaan herran itsensä kanssa kanssa duettona The Velvet Undergroundin After Hoursin. Tarua vai totta, itse haluan yhä uskoa jälkimmäiseen. Siitä todisteena osaan edelleen ulkoa kyseisen biisin sanat, jotka opettelin 18-vuotiaana sellaisen tilanteen varalta, että itsekin näkisin Peter Dohertyn livenä!
KotipihastaTästä päästäänkin vielä sujuvasti loppukaneettiin eli toiveisiin tälle vuodelle... kaikessa yksinkertaisuudessaan toivon vain lisää unelmien toteutumisia ja onnistumisia suunnitelmissa. Vuosi 2009 oli niin älytön kokonaisuus kaikkine matkoineen, keikkoineen ja toteutuneine haaveineen, että sitä on erittäin hankala lyödä laudalta. Mutta totta helvetissä lähdetään yrittämään. And miles to go before I sleep, and miles to go before I sleep.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti