No Distance Left Torun

Kuten luvattua, tänä aamuna revin flunssaviruksisen ruhoni ylös sängystä skarpisti kello viisi. Fiksumpaa olisi varmaan ollut jäädä nukkumaan pöpöt pois, mutta polttava hinkuni maakuntamatkailuun olisi soimannut pitkään, jos näin olisin tehnyt. Kello viisi neljäkymmentä torotin bussipysäkillä lumituiskun ja tuulen riepoteltavana, ilmeisesti tavoittelemani bussin juuri ja juuri missanneena. Kello kuusi kaksikymmentäkaksi puolestaan saavuin Poznanin rautatieasemalle ja tein olympiatason sprintin raiteelle neljä huomatakseni vain, että olin jäänyt kaksi minuuttia jälkeen junasta, joka kiiti jo kohti Torunia toverini kyydissään. Jes, no eipä siinä muuta kuin lippukassan kautta seuraavalla junalla perään "Mr. Driver, follow that train!".

Tuollaisen reitin sai siis taivallettua kolmen euron pilkkahintaan.
Kuva Lonelyplanet.com

Matka kesti pienen ikuisuuden, sillä osobowy-junat pysähtyvät joka ikisen takapajulan ja perähikiän asemalle ja matojen rouskuttamalle puukatokselle. Sillä osittain selittyy tuo naurettavan halpa hinta, kuin myös opiskelijakortilla, jolla saa anteeksi 37% junalipun kuin junalipun hinnasta. Paikallisliikenteessä 50%!

Päästyäni Toruniin iloinen seurue odotti minua juna-asemalla, ja lähdettiin sitten yksissä tuumin keskustaa kohti ilman sen kummempia tietoja kohteestamme. Huomattavaa on, että Torunissa kylmä viima ja sakea lumisade olivat valkaisseet kaupungin maan ja taivaan jopa rankemmin kuin Poznanissa. Sää taisi olla päivämme merkittävin tekijä; useimpiin kohteisiin, kuten kirkkoihin, päädyimme vain siksi, että saisi hetken suojan ja lämmön ulkona vellovilta lumitornadoilta. Siis lumitorunadoilta.

Enter tourist area

Torunin vanhasta kaupungista osaan sanoa sen verran tämän kokemuksen perusteella; siellä on paljon kirkkoja. Paljon. Monelle eri henkilölle ja tapahtumalle omistettuja. Vahingossa törmättiin (osa porukastamme ihan kirjaimellisestikin) yhdessä kirkossa myös hautajaisseremoniaan, jonka päähahmo "Pani Kościóła" eli Rouva Kirkko jäi kuolon kankeuttamine käsineen ja kuoppia kohti kääntyneine katseineen elämään omaa elämäänsä ryhmämme keskuudessa...

Torunissa on yhtä värikkäitä ja kauniita pytinkejä kuin kaikissa muissakin Puolan vanhoissa kaupungeissa. Niitä oli yhteensä enemmän ja laajemmalla alueella, kuin olen ennen nähnyt. Muistaakseni. Ja ne oli siis todella kauniita jopa tuossa säässä, eikä minulla ole epäilystäkään siitä, etteikö Torun olisi lumoava kaupunki kesäaikaan. (eikös kaikki kaupungit ole...) Siellä taisi olla enemmän kuin yksi iso aukio. Se oli vähän hämmentävää, mutta hienoa. Siellä oli myös älyttömän liukkaat kadut. Ja mukavia, avuliaita ihmisiä.

Seuraavassa ennennäkemätön kuvapläjäys Nikolaus Kopernikuksen syntymäkaupungista. Syytetään tästä uutta kameraa ja sairaudesta johtuvaa tylsistyneisyyttä lauantai-iltana.

"Kaupungintalo" vai mikäs se town hall eli ratusz nyt onkaan

Uwaga samochód

Siinä ehkä lukee, että:
- Mistäs ostit nämä kauniit kukkaset?
- Tuolta, kukkakauppa "ANNA"sta.

Booyaka

Puluja oli paljon ja ne olivat häikäilemättömiä

Loogista oli, että niiden kanssa alettiin poseeraushommiin

Mitä kautta nopeimmin pois? Ääää...

Joskus täytyi jäädä eteiseen värjöttelemään

Poor thing!

Käytiin Kopernikuksen synnyintalossa.
Ihan jännä, vanhanaikainen, museoksi muutettu mesta.

Tapaturma

Paras ystävä

Kana delicacyä kermaisen pinattikastikkeen syövereissä

Kopernikus patsastelee

No otin aseman katosta kuvan

Paikallista raggariosastoa.. oikeista alan/aseman miehistä en uskaltanut ottaa kuvia

Lausutaan gwuuwni eikä glouni niin kuin joku joskus luuli
ja ihmetteli kun kukaan ei ymmärtänyt mistä hän puhui

Tollanen puolalainen pepsodentti

Trainspottingia

Kotona koitti herkkä herkkuhetki..

Semmonen ruusunmakuinen (?) Pierniki sieltä paljastui.

Että semmosta. Jo hitusen taltutetun oloinen lentsu sai ihan uutta pontta tosta retkestä, mutta itsepähän järkiratkaisuni tein. No, jos tää mustaherukkamehulla ja vitamiineilla ja gripexeillä ja valkosipulilla talttuis. Ja unella!