Uusia lutviutumisia

Jos minulla olisi halpa skumppapullo käsissä, niin se sanoisi poks juurikin näillä hetkillä. Pistin eilen tilannettani utelevaa sähköpostia Poznaniin ja salamannopeana vastauksena sain varmistuksen vaihtopaikasta Adam Mickiewicz Universityssä (varoitus: linkin klikkaaminen vain omalla vastuulla sivuston sisältämien musiikkielämysten tähden). Jes - palaset alkavat loksahtelemaan kohdilleen.

Apurahat ja asuntolapaikatkin on nyt haettu. Tästä se lähtee.

Surely I'm no pioneer

Tänä aamuna heräsin Allerin myyjän soittoon. Itsekin puhelintyötä tehneenä koen velvollisuudekseni olla puhelinmyyjille ystävällinen ja kohtelias, jos hekin ovat sitä vastavuoroisesti minulle. Sitäpaitsi, nykyään minusta on kiva sanoa lehtimyyjille, että en ehdi tilaamaan niiden tarjousläpysköitä, koska lähden maasta ennalta määrittelemättömäksi ajaksi. En sano niin päteäkseni tuntemattomille tai brassaillakseni matkustelullani, vaan siksi, koska pitkän ajan jälkeen se kuulostaa ääneen sanottuna omaan korvaan niin kivalta. Ja siksi, koska langan toisesta päästä saattaa saada asiaan toinen toistaan hassumpia reaktioita. Tänä aamuna sain aiheeseen liittyen vajaan kymmenen minuuttia kestäneen äidillisen puheen siitä, miten pitääkin mennä kun on nuori, miten soittaja itsekin oli aikoinaan saanut perheeltään kannustusta omaan ulkomaille lähtöönsä, miten nuorena oli ahdistanut muiden pariutumiset ja lisääntymiset, miten hänkin oli pyöräyttänyt ensimmäisen muksunsa vasta 34-vuotiaana ja kuinka nyt vanhemmiten kaduttaisi, jos ei olisi lähtenyt silloin, kun tilaisuus oli ja veri veti rajan taa. Toivon puhelun lämmittäneen omani lisäksi myös soittelijan mieltä, vaikka Imaget ja Mondot jäivätkin nyt valitettavasti tilaamatta.

Toisen mieltä lämmittäneen keskustelun kävin tänään Poznanissa aiemmin vaihdossa olleen Eevan kanssa, jolta sain älyttömän hyviä vinkkejä ja kokemuksia Puolasta, Puolalaisista, vaihtoelämästä ja kaikesta asiaan liittyvästä ja sen vierestäkin. Kiitoksia ja terveisiä vielä Eevalle jos tänne eksyt!

Să se-audă-n lumea mare

Lonely Planet -kirjoja koskeneeseen merkintään tulleen vinkin jäljiltä johdatuin pitkästä aikaa asioimaan Huuto.net:iin. Valikoimaa matkaoppaissa oli yllättävän kivasti, ja katsokaas mitä väri- ja vinkkikylläisiä herkkuja posti kuljetti minulle tänään ja toissapäivänä:

Molemmat loistokuntoiset kirjat irtosivat kympillä ja sisältävät varsin tuoretta tietoa; Romania & Moldova -opas oli painettu vuonna 2007 ja Ukraina vuonna 2008. Puola-LP:tä en huutanut, sillä kyseinen painos oli melkoisen vanha. Ystävällinen myyjä sujautti Ukraina-kirjasen mukaan vielä Kyiv (Kiova) In Your Pocket -kaupunkikartan, jonka päällä kirjat ylläolevassa kuvassa makoilevat. Karttakirjat, kaupunkikartat, metrokartat, Google Earth... mielikuvitus lähtee salamana karkailemaan lapasesta, kun näkee paikkoja "konkreettisessa" muodossa. Heti tuonkin kartan avattuani iski kamala kuume käppäillä pitkin Naberezhne Shosea ja loikoilla jossain kartan puistoista Obolon Svitle handussa. Joku kaunis päivä...

Ukrainasta, Romaniasta ja eritoten Moldovasta olen ollut innoissani jo jonkun aikaa ja kuume tuntuu kohisevan suonissa yhä nousujohteisemmin. Itä-Euroopan ja entisen Neuvostoliiton alueen maissa viehättää yleisestikin se määrittelemätön "aitous" ja tuntemattomuus mikä läpikolutuista lännen maista puuttuu. Ajatella esimerkiksi Valko-Venäjää. Maa sijaitsee aivan Euroopan kyljessä kiinni, eikä ole ihan piskuinenkaan pläntti kartassa, mutta kukaan ei tunnu tietävän koko paikasta mitään. Tai Keski-Aasian valtiot, joiden olemassaoloa moni ei edes tiedosta. Silti, kiirettä pitää matkustaa kaikkiin näihin kohteisiin autenttisten elämyksien perässä, sillä luulenpa sen aitouden ja tuntemattomuuden olevan nopeasti katoava luonnonvara länsimaalaistuvassa maailmassa.

Luonnollisesti nämäkin reissusuunnitelmat saivat uutta potkua tulevan vaihdon ansiosta, sillä Ukraina, kuten Valko-Venäjäkin, sijaitsee Puolan naapurissa ja matkat näidenkin maiden välillä taittuvat vielä vallan huokeaan hintaan. Saa nähdä saanko asian järjestettyä, sillä mieluusti tuollaisiin matkoihin varaisi aikaa enemmän kuin viikon. Katsotaan, katsotaan!

Päräyttäviä sunnuntaipohdintoja

Mun aikakäsityksen mukaan ne viime viikolla lähetetyt paperit pitäisi olla Puolassa nyt tai viimeistään huomenna. Seuraavana allekirjoittaneen ohjelmistossa on siis armoton yhteydenoton odottelu. En tiedä yhtään milloin tai minkälaista viestiä sieltä päästä on tulossa, joten väliajalle on pakko keksiä jotain muuta mietittävää, ja blogattavaa! Eli joko voin olla puolitoista kuukautta hiljaa, tai keksiä sitten jotain typerää läppää matkustusaiheista, miten on? No tästä tuleekin mieleeni, että

Katselin tänään Subilta Madventures-miekkosten seikkailua pitkin Kiinaa "Keskustan valtakunta" -nimeä kantaneen jakson merkeissä. Sarjan loppupuoliskolle kiirinyt kolmas kausi on herättänyt allekirjoittanessa pientä sisäistä ristiriitaa. Matkailullisesti kaikki odotukset ovat täyttyneet ja esiteltävät paikat ovat olleet Japania lukuunottamatta toinen toistaan mielenkiintoisempia. Jopa lempimaailmankolkkani Keski-Aasia sai julkisuutta Suomen televisiossa, kun Riku ja Tunna pelasivat kakkosjaksossa pooloa vuohen ruumiilla Kirgisian aroilla. Ennakkoon pelottanut kielenvaihdos suomesta englantiin ei ole häirinnyt. Riku on ottanut kielen haltuunsa omintakeisella tavallaan ja runsaalla spesiaalisanastolla ryyditettynä. Alan opiskelijana huomaan seuraavani joka jakson korva ja silmä äärimmäisen tarkkana jo pelkän kielenkäytön ja tekstityksien vuoksi. Vaivaa on nähty ja siitä annan Madventuresille sata pistettä ja papukaija-, iguaani- ja mangustimerkit.

Kauden alusta asti itseäni on kuitenkin arveluttanut se, kuinka paljon Madventures nykyään nojaa shokeeraamiseen varaan. Runsaslukuiset huumeviittaukset (kuten myös -tripit joka jaksossa), graafinen uhrimenojen kuvaaminen, (ase)veljeily mafian ja jengien kanssa, oksennusfetissileikit, arpirituaalit, kyseenalaisten eläimien syöminen... Lista on päättymätön ja kiitettävän (?) monipuolinen. Pidän sarjan vankkumattomasta ja nimelleen uskollisesta linjasta. Tässä vaiheessa poikien huuruiset polut ovat poikenneet perinteisemmältä travellerilinjalta yhä tallaamattomammille väylille. Pidän myös yhteiskunnan varjopuolien esiin tuomisesta koko maailman laajuisella mittakaavalla, kuten myös räikeidenkin kulttuurierojen havainnollistamisesta.

En ole huomannut järkyttyväni vielä mistään sarjan kolmoskaudella nähdystä. Lähinnä olen ärtynyt muutamista sarjassa usein toistuvista (sivu)seikoista. En tiedä onko kyse omasta paatuneisuudestani, vai siitä, että koen suvaitsevuuden ja kulttuurienvälisen yhteistyön ja ymmärryksen rakentamisen itselleni tärkeäksi asiaksi. Usein tämä tapa saattaa lipsahtaa jopa ylisuvaitsevaisuuden puolelle. Villaisella on helppo painaa, kun muistaa, kuinka erilaiset lähtökohdat ihmisillä voivat olla. Kuten jossain jaksossa mainittiin, tietyt muille kulttuureille ominaiset asiat saattavat vaikuttaa meidän länsimaalaisten silmiin sulalta hulluudelta, mutta paikan päällä ja paikallisten parissa perspektiivi on eri. Yleensä Madventuresin hurjemmatkin tempaukset ovat lopulta toimineet jonkinlaisena viikoittaisena silmien avaajana. Mielestäni Rikun ja Tunnan ensisijainen tehtävä onkin lähinnä näiden vierailla tantereilla tapahtuvien ilmiöiden välittäminen kuvan ja raportoinnin muodossa; saarnaaminen, tuomitseminen ja kulttuurikritiikki eivät tähän ohjelmaan kuulu. Sarjan tekijät ovat kuitenkin sen verran fiksua sakkia, että heidän arvostelukykyynsä tahtoo luottaa.

Silti huomaan, että yhtäjaksoinen tykitys voi olla myös väsyttävää. Sarjan ylitsevuotavan maskuliininen lataus (lue: jopa övereintä äijäilyä ikinä), rikas visuaalinen maailma ja kiivastahtinen ekstreme-elämyksien perässä juokseminen sekä hengästyttävät että asettavat katsojan erikoiseen asemaan. Ihailla? Paheksua? Kunnioittaa? Tuomita? Inspiroitua? Torua? Hehkuttaa? Valitse leirisi! Ehkä nykyaika vaatiikin järeitä aseita, jotta ihmiset saataisiin ajattelemaan. Siinä Madventures mielestäni onnistuu erinomaisesti.

Riku ja rikuisat iilimadot Venäjällä

PS. Ihan omankin mielenrauhan vuoksi jätin analysoimatta rahan ja myynnin vaikutuksen Madventuresin aiheisiin, asenteisiin ja tekemiseen. Asiasta on ollut ihan tarpeeksi puhetta muuallakin :)

Ἀνερρίφθω κύβος! - Arpa on heitetty!

Jee! Monien mutkien ja älyttömän vitkastelun jälkeen kaikki paperit on viimein pistetty matkaan. Ehkä tästä vaihtoasiasta tulee joskus jopa virallista. Alunperin sain yliopistoltani ristiriitaista tietoa siitä, mikä vaihtoon hyväksymisen jälkeinen askel on. Vasta vaihtoinfon jälkeen minulle selvisi asioiden oikea laita; se, että kukaan ei ota minuun yhteyttä vaan ihan itse pitää täytellä ja tulostella oikeat lappuset ja pistää pyörät pyörimään. Nyt olen siis viimein hakenut sekä kielikurssille että lähettänyt hakupaperit ja opintosuunnitelman kohdeyliopistoon omalla ja virallisten tahojen nimikirjoituksilla höystettynä.

Valinnanvaraa englanninkielisen, vaihto-opiskelijoille suunnatun AMU-PIE -ohjelman kursseissa oli ihan mukavasti. Vaihtareille homma on ilmeisesti järjestetty niin, että vaikka alustava opintosuunnitelma tehdään hakiessa, niin syksyn ensimmäisillä viikoilla saa mennä kaikille mahdollisille kursseille "tutustumaan", ja päättää vasta sitten mitkä kurssit tahtoo käydä. No, suunnitelman kun kuitenkin tein, niin tässä esimerkkiä siitä, mitä lukujärjestyksestä saattaisi ensi syksynä löytyä:

x Polish language for beginners
x Tourism Geography of Eastern Europe: Latvia, Estonia, Lithuania, Russia, Belarus and Ukraine
x The Twentieth-century Polish Poetry
x Political Life in Poland
x Common Foreign and Security Policy: Northern and Eastern dimensions of the European Union

Vähänkään minua tuntevat ihmiset tuskin yllättyvät siitä, että eniten innoissani olen tuosta Itä-Euroopan turismikurssista. Kurssilla käsitellään kiitettävän monipuolisista näkökulmista jopa Valko-Venäjän ja Ukrainan turismia! Ihan parasta.

Joo. Kotiin päästyäni vietin sitten juhlallista mokka-hetkeä Puolasta aikoinaan roudaamani matkamuiston kera. Kyseinen porsliiniteos esittelee Puolan uskomattoman konsonanttirikasta kieltä parhaimmillaan (pahimmillaan?), ja mukin aiheena on naisten ja miesten ongelmat (problemy kobiet ja problemy mężczyźn). Tässä lukijoille siis kielijumppaa ja pientä pähkivää purtavaksi, että mistä ongelmista nyt on kyse? Kuvia voit tarkastella rutkasti isommassa koossa klikkaamalla niitä. Vokaaleja ei ole kaupan.

Naisten ongelmia osa I

Naisten ongelmia osa II


Naisten ongelmia osa III


Miesten ongelma

Muissa uutisissa: Kävin tänään Suomalaisessa Kirjakaupassa kuolailemassa matkaopus-hyllyt niagaramaisiksi, valuviksi putouksiksi. Matkailijan (kiistanalaiset) raamatut, Lonely Planetit, kauniine kansineen olisivat vieneet tälläkin kertaa naisen mennessään, ellei teosten hinta olisi niin suolainen. Toivon mukaan kesällä saan kuitenkin täydennettyä kirjahyllyäni k.o kirjasarjan Eastern Europe -painoksella. Jos vaihdon puitteissa suinkin kykenen matkustelemaan Puolaa ympäröivissä valtioissa, tuosta Itä-Eurooppaa koluavasta järkäleestä olisi varmasti iloa ja hyötyä matkoja suunnitellessa. Toimisihan se toki inspiraationa muutenkin. Toinen silmään tarttunut kirja oli Päivi Erolan kynäilemä Puola-opas. Kirjan lisäksi jäi kiinnostamaan sen kirjoittaja. Kannen mukaan Erola on slavisti, joka 1980-luvulta lähtien on tehnyt monipuolisesti töitä Suomen ja Puolan liike-elämän ja valtionhallinnon parissa kääntäjänä, tulkkina ja mm. matkailualan asiantuntijatehtävissä. Elämässäni voisin esimerkiksi tahtoa Päivi Erolaksi Päivi Erolan paikalle, tai siis Päivi Erolan 2010-luvun painokseksi. Kuinkakohan tämä onnistuisi?

Lopulta Suomalaisesta tarttui mukaan LP:n kaupunkikeskeinen kevytversio, Athens Encounter. Tämä Ateenaan ja sen lähialueisiin keskittyvä, kartallinen pikkuteos kustansi minulle n. 16 euroa ja tulee luultavasti toimimaan hyvänä johdattajana heinäkuisella Kreikanreissulla. Viime syksynä Pariisissa matkaseuralla oli mukana saman sarjan Paris Encounter, ja sen avulla löydettiin yksi jos toinenkin helmi, joka muuten olisi jäänyt sukeltamatta. Näistä parhaimpana esimerkkinä ehkä Shakespeare & Company -niminen kirjakauppa, jossa täydensin kulttuurikapitaaliani parikin kertaa viikon aikana. LP:n Encounter-sarja suositteluun, siis! Kirjoja on julkaistu n. 26 kappaletta. Ehkä sinäkin löydät omasi.

Loppuun vielä parit tunnelmalliset otokset edellämainitusta, legendojen suosimasta kirjaputiikista. Klikkaile kuvia isommaksi, jos et löydä niistä John McCainia ja Paavi Benedictus XVI:tä tihrustamallakaan. Suosikkijamppojani molemmat.

London calling, Athens awaiting

Erittäin hyvään aikaan sattui tämä blogin aloittaminen! Kuluva viikko 19 kun on tarjonnut paljon iloisia uutisia ja tilanteita polttelevan reissukuumeen lieventämiseksi. Maanantaina saatiin viimein aikaiseksi ostaa Ryanairin lennot Lontooseen heinäkuun alussa. Matkaan lähden jo kolmatta kertaa ystäväni Tiinan kanssa, ja ekskursion perimmäinen tarkoitus on jälleen keikkaelämys. Viime joulukuussa toinen lempiyhtyeistäni, Blur, ilmoitti palaavansa yhteen nelihenkisenä lähes tulkoon vuosikymmenen kestäneen tauon jälkeen, ja julkisti saman tien keikan Lontoon Hyde Parkiin heinäkuun kolmannelle päivälle. Vuorokausi keikan ilmoittamisen jälkeen omistin kaksi lippua kyseiseen tapahtumaan. Ei kannata jahkailla kun kyse on elämästä ja kuolemasta! Nyt yli puolen vuoden odotus on kääntynyt jo runsaasti voiton puolelle, ja alkaa jo vähän poltella tuo heinäkuun ensimmäinen perjantai, kun sekä keikka- että lentoliput ovat taskussa. Lentolippujen ostoon ei aiemmin tuntunut löytyvän rahaa tai sopivaa aikaa, ja välillä meininkimme vaikutti jo turhankin epätoivoiselta. Maanantaina kaikki natsasi viimein. Vaikka lippujen hinnat olivat nousseet jopa 50% parin kuukauden takaisista hinnoista (niin, mitä sanoinkaan siitä jahkailusta), lunastimme omat paikkamme koneessa ja Lontoo kutsuu 1-7.7!

Kyseessä on ensimmäinen reissuni Lontooseen, koko Britteinsaarista puhumattakaan. Englannin kielen opiskelijana ja pitkäaikaisena anglofiilinä (anglo)fiilistelenkin matkaa tässä vaiheessa lähes päivittäin. Viikon aikana kaupungista tulee luultavasti koluttua kaikki perusnähtävyydet Tussauds'in Matamista Isoon Beniin, kuten myös muutamat pakolliset kaupunginosat kätkettyine helmineen: Camden, Spitalfields, Whitechapel, Mayfair... lista jatkuu! Camdenin ja Portobello Roadin katumarketeista ajattelin kerätä itselleni uutta garderoobia, ja lempimusiikkini brittipopin mekassa kun ollaan, niin jonkinasteinen pyhiinvaellus on toteutettava keikan jälkihuumassa ja kaupungin kohistessa kyseisen genren kuninkaiden (Blur, siis) paluusta. Veikkaan, että parit pintit tulee maisteltua The Good Mixer -nimisessä kuppilassa, ja nautiskeltua atmosfääristä Primrose Hillillä ja South Bankilla. Lisävinkkejä toki kaivataan aina, joten antaa palaa kommenttisektioon jos tähän merkintään joku vanha Lontoon-kävijä eksyy!




Mutta ei tämä matkananna vielä tähän loppunut, ehei! Alkuviikosta eteeni pamahti Suomen Matkatoimiston 100-vuotis (niin, mitä ihmettä, tarjottiinko vuonna 1909 vossikkamatkoja Helsingistä Urjalaan vai häh) -synttäritarjoukset. Bostoniin parilla sadalla, Nizzaan ja Ateenaan ja vaikka minne yhdellä! Idea kyti parissa sekunnissa ja pirautin äidilleni, josko hän tahtoisi lähteä kanssani jonnekin lämpimään heinäkuussa, kun lomailemme molemmat. Äiti innostui asiasta, ja parin tuskantäyteisen lento- ja hotellitsekkailuihin kulutetun päivän ja yön jälkeen palasin ajatukseen SMT:stä matkamme järjestäjänä. Rajasimme alunperin Islannista Italiaan varioineet kohdemahdollisuutemme kovaan kolmikkoon: Praha, Milano/Venetsia ja Ateena. Voittajaksi selviytyi jälkimmäinen.

Myös tästä pyrähdyksestä Kreikkaan olen kieltämättä erittäin, erittäin innoissani! Edellisestä perhelomasta Italian Sisiliassa on ehtinyt vierähtää aikaa lähes tulkoon parikymmentä vuotta. Lomailutavat eivät tosin ole ysärin alusta muuttuneet; tämän kaltaisella kaupunkilomalla uskon edelleen innostuvani ostoksista, rannalla kierimisestä, hyvin syömisestä ja vielä paremmin juomisesta. Kreikka on minulle uusi sulka hattuun matkakohteiden saralla, ja alustavan tarkastelun perusteella paikka tuntuu tarjoavan aivan kaikkea mitä toivoa sopii. Ihanaa ruokaa, ihanaa merta, ihanaa säätä, ihanaa kulttuuria ja mieletöntä historiaa ja arkkitehtuuria. Ateenaan suuntaamme Blue1:n koneella 11.7, eli vain pari päivää Lontoosta paluun jälkeen. Paluukone suhaa Helsinkiin halki Euroopan varhaisen aamuyön 16.7. Sitten tuleekin kiire, sillä maailman (Suomen) paras musiikkitapahtuma Ilosaarirock polkaistaan käyntiin Joensuussa seuraavana päivänä ja matkaväsymyksien kuolettamiseen/ voimien keräämiseen ei jää paljoa aikaa. Kai sitä nuorena pitäisi jaksaa.. Onneksi odotetuimmat bändit esiintyvät Laulurinteellä vasta 19.7 joten heti ensimmäisenä päivänä hapen ei edes tarvitse olla huippuluokkaa.

Sanomattakin selvää, että niitä Ateenan-vinkkejä otetaan myös erittäin mielellään vastaan, kyseessä on itselleni hieman tuntemattomampi kohde. Myös "Ateenan riviera" ja muut lähiseudut kiinnostavat, päiväretkeilyn muodossa, jos kenelläkään tietoa tahi kokemusta on.

Ettei Blur häviäisi Radioheadille, täytyy tämänkin merkinnän loppuun änkää kyseisen pumpun livetaltiointia Glastonburyn festareilta 1994! Jälleen kyseessä yksi lempibiiseistäni IKINÄ, niitä nyt on muutama, sille ei vaan voi mitään.



PS. En pistäisi pahitteeksi, jos pääsisin viime tekstissä mainitsemalleni EILC-kielikurssille Varsovaan, sieltä nimittäin löytyisi tälläinen, ilmainen musiikkiherkku heti syyskuun alussa! MGMT, Calvin Harris, Groove Armada ja N*E*R*D, kelpaa!!

Cześć!

Elikkäs, terve ja tervetuloa seuraamaan allekirjoittaneen reissulokia! Blogin päätarkoitus on kertoa ensi syksyisestä opiskeluvaihdosta Puolan sydänmailla, mutta en näe syytä miksen päivittäisi tänne kertomuksia muistakin menneistä, tulevista ja unelmissa siintävistä matkoista. Suurimmat ja kauneimmat seikkailut ovat aina vaan edessä päin, mutta odotus tekeekin elämästä triplasti jännempää!

Puolan hommeleista sen verran heti ensi alkuun, että hakemiset Puolan suuntaan ovat vasta vireillä ja mikään ei siis ole vielä virallista. Hain Erasmus-vaihtoon yliopistoni kautta helmikuun loppupuolella, ja hyväksyvä päätös paikasta tuli nopeasti. Yliopiston sivujen kautta löytämäni vaihtoraportti innosti minut hakemaan etnologian paikalla Poznaniin, Varsovan ja Berliinin välimaastossa sijaitsevaan vajaan kuudensadantuhannen ihmisen asuttamaan opiskelijakaupunkiin. Poznanissa minun olisi tarkoitus opiskella Puolan ihanaakamalaa kieltä ja Puolan ja Itä-Euroopan historiaa ja kulttuuria. Melekoset setit, ja varma hermoromahdus tai pari odotettavissa tuon kielikokeilun vuoksi!

Ennen Poznaniin sijoittumista minun olisi tarkoitus läpikäydä kuukauden kestävä, intensiivinen EILC-kielikurssi. Kursseja järjestetään syyskuussa muutamissa kaupungeissa ympäri Puolaa. Sijoituskohteesta olisi saanut tehdä toiveita, mutta pitkän harkinnan päätteeksi jätin asian arvan varaan. Ihan vaan jännityksen takia! Toivon mukaan kesäkuun puoleen väliin mennessä saan tietoa siitä, minne olen syyskuussa suuntaamassa.

Lennot olen kuitenkin jo varannut. Noin viikko ennen vaihtokauteni alkua, 24.8, Finnairin kone suuntaa nokkansa kohti Varsovaa ja kyydissä tärisen minä. Syynä tähän aikaiseen lentoshoppailuun ja lähtöön on 25.8 Poznanissa esiintyvä Radiohead, yksi niistä yhtyeistä jonka olen pisimpään (ja eniten!) tahtonut nähdä livenä (olenhan edelleen katkera esimerkiksi Kööpenhaminan keikan missaamisesta v.2006). En ole todellakaan tajunnut vielä koko Poznanin keikan olemassaoloa tai mieletöntä tuuriani asian suhteen. Kuitenkin, kyseinen konsertti järjestetään valtavassa puistossa keskellä Poznania, ja minulla on liput heti lavan edessä sijaitsevalle ykkösalueelle. Majoitukset olen hoitanut Couchsurfingin kautta ja tässä vaiheessa ei voi enää odottaa kuin hyvää säätä, terveyttä ja kesän kulumista! Onneksi kesällekin on luvassa parit pitkään ja hartaasti odotetut matkat, keikkareissut ja festarit eli eiköhän tuo aika kulu ihan siivillä :)

Loppuun vielä tunnelmointia, Radioheadin Pyramid Song livenä Pariisissa 2001. Yksi lempparibiiseistäni koko maailmassa IKINÄ, kuolen jo pelkkään ajatukseenkin siitä, että tämä tulisi Poznanissa. Na zdrowie, kippis sille!