Berliini 19-22.2 osa 2

Eli pienimuotoista jatkoa seuraa viikon takaisen Berliininreissun jälkipuinnille. Ykkösosa täällä. Edellisten Berliinikierrosten kauniimmat ja kiinnostavammat kuvat löytyvät täältä.

"Stellanssilta" jatkettiin Marikan kanssa matkaa Checkpoint Charlielle. Elina puolestaan poistui tässä välissä Adam Greenin keikalle. Jos mulle oltaisiin viitisen vuotta sitten sanottu, että elämässäni tulee koittamaan aika, jolloin olen samaan aikaan samassa maassa ja samassa kaupungissa esiintymään tulleen Adam Greenin kanssa, enkä olisi menossa häntä katsomaan, olisin varmaan pyörtynyt. No, Elinan keikkarapsa tiivistettynä: Adam soitti ehkä kaksi tuntia. Vanhoja, uusia tuotannon helmiä. Adam joi eksponentiaalisia määriä kaljaa keikkansa aikana, lopussa myös kaksin käsin. Adam oli tukevoitunut ja hänen paljastettuun mahaansa oli joko viilletty tai piirretty hakaristi.



Viime kerralla Berliinissä kohdistin kameraani lähinnä niihin samoihin juttuihin, joita kaikki turisteilemaan tulleet kuvailee. Tällä kertaa halusinkin siis havainnollistaa kaikilla turistirikkaimmilla mestoilla vallitsevaa KAUPALLISUUDEN INHAA TUNTUA! Yyh. Ostin kyllä itsekin pari postikorttia, että en mää mikää enkeli oo... saarnaaja vain..

Hylätty kumihanska CC:llä. Toisen (parinsa?) bongasin holokaustimuistomerkiltä aiemmin..

Me ollaan Berlinereitä kaikki kun oikein silmiin katsotaan

Ja taas piti käydä lähentelemässä ja lääpiskelemässä kuunvalossa kylpevää muuria. En tiedä kenen mieltä tämänkaltaiset artefaktit lämmittää, mutta onpahan KOETTU!

Muuri: KOETTU!

Herkuttelijoiden piti taas päästä illalliselle.
Kuvassa kana biryani ja Marikan eksoottinen salaatti, ja pakollinen Mai Tai, ja kaikki lisukkeet.

Mumsi mumsi, kyllä ruokakuvia pitää aina olla

Okei, tää menee nyt vähän arveluttavaksi, mutta. Eläissäni en oo nähnyt toista yhtä hienoa vessaa kuin tuossa ravintolassa. Vesiputoushanat, moninkertaiset lyhtykynttilät, erillinen tunnelmamusiikki, kellertävästi valaistu allaskaappi, tuoreet kukka-asetelmat, kiiltävät marmoripinnat. Kuvasin ehkä myös pari videoo, mutta yritän säästää uskottavuuteni rippeitä ja tyydyn julkaisemaan tämän yhden valokuvan. Ehkä sekin on liikaa.

Illalla käytiin kaikki Hannibalissa puolalaisen Celinan kanssa yksillä, ja jatkettiin sitten Schönehauser Alleen White Trash Fast Foodiin. Omalta osaltani ilta katkesi tosin aika älyttömän lyhyeen, kun olin jo ihan liian kipeä mihinkään juhlimistoimintaan. Toisin sanoen maksoin kuusi euroa siitä, että lähinnä saatoin tytöt sisään ja lähdin itse takaisin hostellille uinumaan. Flunssakuumehan leimasi siis koko viikonloppuani, mutta yritin taistella sitä vastaan tuohon lauantaiyöhön asti. Seuraavana päivänä metroilin Marikan kanssa lentokenttäbussille, ja päädyin saman tien takaisin hostellille nukkumaan karmean tukkoista oloani pois. Harmitti, koska Elina oli samaan aikaan jollain eeppisellä museokierroksella, ja ilma oli taas sellainen morsiohenkinen.



Viimeisen illan kunniaksi ryhdistäydyin vielä viimeiselle Hannibal-kierrokselle.. mihinkään enempään ei olisi voimat riittäneet. Tässä vaiheessa (tässä merkinnässä yleensäkin) huomaa kuvasaldon ehtyvän sitä mukaa kun lentsu lisentyi. Maanantai-aamuna olotila oli lähinnä pikaiseen kuolemaan viittaava ja kuumetta löytyi varmaan sata astetta (no fahrenheitteinä ainakin). Samaan aikaan sain vielä aikaiseksi pienimuotoisen sanaharkan Janicen kanssa, joka meni hänen puoleltaan ehkä hitusen liian pitkälle. Tämän rajan ylittyessä kursin kamani kokoon aika hiton nopeasti ja vihaisesti. Ulos tsekatessa juorusin respalle, että huoneessamme majailee väkivallalla uhkaileva naishenkilö. Jatkotoimenpiteitä lupailtiin. Ja seuraavalla hetkellä olinkin jo juoksemassa metrosta ja paikallisjunasta toiseen, ja köhimässä tietäni kohti Poznania.

Zombie for zombie

Parasta viikonlopussa oli loistavan seuran ja suomen puhumisen lisäksi varmaan se, että kerrankin käytin itsepintaisesti koko viikonlopun saksaa! Ottaen huomioon, mikä tilanne oli vielä muutama kuukausi sitten, tämä oli multa ihan sankaritason suoritus. Filosofoin jälkeen päin, että ehkä puolan opiskelu on sitten ollut niin haasteellista, että jollain tasolla olen alkanut romantisoimaan esimerkiksi ruotsin ja saksan kieliä, joissa en ole ikinä pitänyt itseäni minään mestarina, mutta joita hallitsen silti huomattavasti suvereenimmin kuin puolaa. Eli, ennen niin ylitsepääsemättömältä vaikuttanut saksan sönkkääminenkään ei niin sanotusti tunnu enää missään. Vaikka siis ihan kielipuoli olenkin, eikä Kahden Keikan kattomisesta tulis varmaan mitään ilman tekstityksiä.. mutta ihan ok kehityssuunta kuitenkin. Ja tein tällä kai lähtemättömän vaikutuksen kakkukämppikseen, joka tarjoaa mulle nyt kainosti sekä ruokaa että rahaa siitä hyvästä, että tekisin sen saksanläksyt.

Se oli kanssa oikein erityisen kivaa ja herkullista, että tuli tehtyä uusia reissusuunnitelmia sekä kuukauden että kahden kuukauden päähän!! Näistä lisää myöhemmin!