perjantai 27. elokuuta 2010

Nothing can come close to this familiar feeling


OHO. Mualimalle karkaamisen vuosipäivä ehti tulla ja mennä melkeinpä huomaamatta. Vuosi sitten näihin aikoihin kaikki oli vasta alkamassa. Poznan oli alustavasti katsastettu, Radioheadin nimeä kantava muovilätkä hiosti rannetta ja ensimmäinen yöjuna kolisteli kohti Krakovaa. Muistot muistoina; vielä on REILU kourallinen kuvia julkaisematta. Kuulin otsikon (muistoja mieleen tuovan) biisin tänä aamuna radiosta ja tajusin, että tää merkintä on tehtävä nyt tai ei koskaan. Seuraavana siis "kesä kuvina" -tyylinen kokoelma parin viimeisen Poznanissa vietetyn kuukauden mukavimmista hetkistä, ja pari satunnaista otosta itse kaupungista. Kaupunginosat ja paikat kursiivilla, ehkä lähinnä jotten itse unohtaisi.

Paitsi onhan se nyt viimeistään todettava, että hetkistä parhaimmilla, pahimmilla ja mieleenpainuvimmilla kamera on joko oikeasti kaukana, tai ainakin hyvin pitkälti poissa mielestä. Viime vuosi oli sanalla sanoen mieletön, ja sai todellakin arvoisensa rytinäpäätöksen. Taas yksi kilometrimerkintä, var så god.


Alkoholia, hedelmiä ja vihanneksia yhden peltikaton alta. Puolaa parhaimmillaan. Wilczak.

Korvat täytti paras radiokanava ikinä, joka löytyy myös täältä kuunneltavaksi. Lazarz.

Synagoga, jonka natsit muuttivat kylpyläksi. Toimii edelleen uimahallina. Stare Miasto.

Keskustan rumimmat rakennukset. Centrum.

Tiina tuli Potsdamista viikonloppuilemaan Poznaniin. Rozbrat.

Kukka pääkoristeena (Paulina), suukapulana (Xavier) tai "romanttisesti" hampaissa (Guillermo). Dragon.

Rattoisaa vapunviettoa ruotsalaisvahvistusten kera. W Starym Kinie.

Vappuna puut ja pensaat kukkivat pitkin Poznania ja Marika käväisi kylässä, koska tiettyinä aikoina ulkosuomalaisten on pidettävä yhtä. Male Garbary.

Eräänä toukokuisena viikonloppuna käytiin Ievan kanssa useissa museoissa. Ratusz.

... ja "muutaman" kerran Zielona Verandassa milloin kakulla, milloin salaatilla...

... milloin Plac Adam Mickiewiczin puistossa avaamassa puistopussikaljakauden kera ukrainalaisen Bile:en, Bio-Tuborgin ja jonkun kolmannen, filtteröimättömän oluen voimin.

Mulla on jännä nenä, huomasin just 24 vuotta sen kanssa elettyäni


Pölypilvien kadottua Mari lensi pohjoisesta luokseni. Tuli siis käväistyä nopeasti Krakovassakin hakemassa Marsa Poznaniin. Tai no, kuinka nopeaksi reissuksi voi sanoa sellaista joka vie kahdeksan tuntia suuntaansa... Yhdessä todistettiin Lech Poznanin pelottavan raivokkaita voitonjuhlia ja melkein aloitettiin tappelu zapiekanka-jonossa yömyöhään. Asioitiin apteekeissa ja ravinteleissa. Kuvassa Love Connection -niminen drinkki Pod Pretekstemissä. Lopuksi, kun Mari istui jo junassa takaisin kohti Krakovaa, minun keskiviikkoni huipentui yllättäen Rozbratissa. Arvatkaa onko kuvia, no ei.


Jatkettiin lemppari-latvialaisen kanssa syöminkejä. Perunaa, borssia, pierogeja.. pöytä täyteen muutamalla eurolla. Chlopiek Jadlo.

Erään illan jälkimainingeissa käytiin Snickers/ Viennetta/ olut-ostoksilla noin neljän aikaan aamuyöstä ja kyseenalaistettiin tai kirottiin miesten aivotoimintaa Fatman luona. Jowita.

Kakkukämppis lihotti ruokki mua viimeiseen asti. Onneksi nyt oon jo Suomessa harkitumman ruokavalion parissa. W domu.

Kakku kirjoitti terveisensä lippuuni monien muiden tavoin.

Kerran matkalla Dragoniin näin tälläisen. Stare Miasto.

****

Viimeinen viikko koettiin niin täysillä kuin ikinä vain pystyi. Oli puistoja, baareja, ravintoloita, keikkoja, elokuvia, puolentoista litran limonaadeja, retkiä, läksiäisiä, helteisiä säitä, varastettuja laseja, valvottuja öitä, kiinnijuostuja ratikoita ja niin monia hyvästejä ja keskinäisiä arvostuspuheita. Ääni lähti puolessavälissä maratoonia, rahat loppuivat viimeistään lentokentällä, unet jäivät väliin kahden viikon ajan. Mutta voi hyvä ihme, että meillä oli hauskaa.

Käytiin Annan kanssa vanhassa eläintarhassa katselemassa ja koskettelemassa esimerkiksi lempieläimiäni alpakoita. Stare Zoo.

Riiksu

Kaloja oli kans

Käytiin myös Palmiarniassa, eli valtavan kasvihuoneen sisälle rakennetussa viidakossa. Oli paljon puita, pensaita, palmuja, kasveja, köynnöksiä, kukkasia. Ja pari elukkaakin.

Esim. liskon esiasteelta näyttävä kala.

Anikan kanssa käväistiin Poznanin keskitysleirillä. Fort VII, Ogrody.

Pieni, siisti ja kammottava.

Viimeinen kerta "Book place":ssa. Muutamakin paikka tuli vuoden mittaan nimettyä uudelleen, ja lopulta kukaan ei muistanut paikkojen oikeita nimiä..

Anna

Anika

Zywiec

POZnan we love you!

Rozbrat vielä kerran

If I can't dance it's not my revolution

Viimeinen kerta Green Wayssa. Sain lautaselleni kääretortun tai pienen halon kokoisen vegetaarisen burriton...

Viimeinen kerta Zielona Verandassa ennen pukutapaamista kaupungintalolla...

Jaroslaw oli kaikkialla koska Polska jest najwazniejsza

Bussimatkatkin alkoivat kuohuttamaan tunteita sitä intensiivisemmin, mitä lähemmäksi lähtöpäivä hiipi. Joo, alkoi mennä pateettiseksi..

Yhtenä elämäni hauskimmista illoista Ratusz kylpi ilta-auringossa,

pojat juhlivat,

(Joku) Rotin zapiekankat maistuivat,

ja Zywiecit ja Passportit tietty (kuva pöllitty Panun facebookista)

ja lempibaari Dragonin terassi oli absoluuttisen täynnä ystäviä ja tuttuja ja taustalla soi Sueden kokoelma ja Blurin Hyde Parkin keikan konserttitaltionti. Lähtiessä soi Tender ja saatoin herkistyä ihan vähän.

Seuraavana päivänä oli hyvä kerääntyä piknikille

Viskomaan makuupussia

Ja potkimaan myös

Jossain vaiheessa oli lämmintunnelmaiset läksiäiset polskien eli kämppisten ja muiden natiivitoverien kanssa

oli myös armollisen hämärää

Oli viimeiset ruokabileet Lazarzissa

lippuun kääriytynyt illan isäntä

ja intensiiviset Jungle Speed -sessiot. Shapes. Shapes. Shapes. COLOURS! SHAPES! FAAAAAK.

Eräänä iltana oli teetä ja The Libertinesiä Dragonissa. Ei ihan gin in teacups, mutta earl grey on parempaa.

Dragon

Asema yöllä

Kotimatkan varrelta


Viimeisenä iltanani Puolassa sain aikaan yhden kuvan: Wenjing ja Guillermo "nice kawiarnissa" masentuneissa tunnelmissa. Pitkälle venähtänyt yö meinasi päättyä hienoiseen katastrofiin, kun kotiin palatesssa tarkistin lentotietojani netistä: Huomasin ensimmäisen lentoni Poznanista Varsovaan peruntuneen! Unettoman yön ja sekä takseja, junia että Puolaan jäämistä sisältäneiden paniikkisuunnitelmien jälkeen sain kuitenkin huokaista helpotuksesta. Soitto LOT:ille riitti ja sain vaihdettua lippuni tuntia myöhäisemmälle lennolle, jolta ehti Helsingin jatkoyhteydelle vallan mainiosti.

Lentelin

Ainoa harmi on, että viimeiset hetket Puolan kamaralla menivät lennoista huolehtimiseen ja väsymyksensekaiseen ärtymykseen. Ja kuumuuteen, sillä ylipainoa oli laukuissa runsaasti, vaikka vaatekeräykseenkin laitoin pari kassillista vaikka kuinka nättejä mekkoja ja juttuja. Jouduin siis pukemaan lentokentällä päälleni ERITTÄIN monet vaatekerrokset, kuorrutettuna maihareilla, nahkatakilla ja muilla raskaimmiksi määritellyillä vaatteillani. Sain sentään huijattua lentoyhtiötä piilottelemalla käsimatkatavarana olevaa, megapainavaa ja täyteen ahdettua rinkkaani tiskin takana kun matkalaukkua punnittiin. Punnituksen jälkeen iskin rinkan tyynesti selkääni ja koikkelehdin nopeasti kohti turvatarkastusta, jossa jouduin melko tarkkaan syyniin ERITTÄIN epäilyttävän ulkomuotoni ja ties minkä sekoilun vuoksi.

Mua tultiin vastaan karjalanpiirakoiden ja vaikka minkä kera; banderolli ei kuvassa

Kotiinpaluun tärkein ja paras asia

Toisaalta, eivät nämä mitkään hyvästit olleet, kymmenen vuoden kokemuksella tiedän palaavani Puolaan uudestaan, ja uudestaan, ja uudestaan...

Hoh, eipä tuota voi kamalasti sanoiksi pukea miten hieno mennyt vuosi oli ja miten monta muistoa, ystävää, kokemusta ja reissua rikkaampi olen. Kliseisesti voin vain todeta matkailun avartavan, ja että olenpa vaan onnellinen, että olen saanut kaiken tämän kokea. Mutta ei minua harmittanut palata. On ollut ihan hyvä tulla takaisin ja elää taas vähän "hillitymmin" ja tavallaan määrätietoisemmin. Kotiinpaluussa auttoi tosin eniten jalkapallon MM-kisat, joita en Puolassa juurikaan pystynyt seuraamaan telkkarittomuuden ja ajanpuutteen takia. Kaksi mittelöä päivässä piti paluukulttuurishokin hyvin loitolla! Espanjan pitkään odotettu voitto oli ehkä hienoin ja emotionaalisin hetki pitkällä ja vaihtelevan intensiivisellä penkkiurheilijan urallani. Kiitos Sergion, Ikerin ja kumppaneiden, mulle on myös palannut pakkomielle espanjan opiskeluun (ja portugalin, jota olen tahkonnut yliopiston intensiivikursilla viimeiset kolme viikkoa). Motiivi kuin motiivi, kunhan se on!

Eli ehkä tää blogi jatkuu joskus Iberian niemimaan valloituksen merkeissä, ¿Quién sabe?




KONIEC, ainakin Puolan osalta!

6 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

mua alko nyt aivan helvetisti vituttaa, etten koskaan päässy sinne sun luo. mut ehkä voidaan joskus vaikka mennä yhdessä.

ja jotenkaan en yhtään yllättynyt siitä, että pidät alpakoista. alpakka-anna. hih.

Anna kirjoitti...

:D no voiaan lähtee joskus joo yhessä puola-turneelle, ku ikävöin sitä koko maata jo nyt ja siellä on vielä ehkä kiljoona paikkaa, missä en oo käyny.

ja joo, alpakat on just parhaita. hassuja. lutusia.

Majka kirjoitti...

Kiva kun laitat musta aina kaikki edustavimmat kuvat :D
Mut tukka on hieno toisessa kuvassa <3

Mullakin tulee ikävä Puolaa kun luen tätä sun jutua, oh Polska.

Anna kirjoitti...

hahaha, mun mielestä toi eka kuva esim. on just illan parhaimmistoa! ja joo, letti on ihku.

no tak... puola, sydämen toinen kotimaa. pääsen kohta mediajulkisuuteenkin höpöttelemään mun puolaikävästä ja vuoden opetuksista :D

maailman ympäri kirjoitti...

tosi heinot kuvat , kiitos :)

Anna kirjoitti...

Kiitos kovasti kommentista! :)

-Anna