Krim: Sevastopol ja Simferopol

Siirtyminen Kiovasta Ukrainan halki Krimin niemimaan eteläkärkeen, laivastokaupunki Sevastopoliin, kesti rapiat 18-19 tuntia. Hintaa pyrähdykselle karttui 15 euroa. Edellisen päivän hurjastelujen jälkeen matka meni ihan sopuisasti ylälavereilla uinuessa... Mitä nyt illalla naureskelimme junan musiikkitarjonnan älyttömyyttä ja alapetien ukrainalaismiesten välille spontaanisti syntynyttä yhteistä säveltä. Taitaa tosin olla ihan yleinen käytäntö noilla seuduilla ja Puolassakin, että yhteistä tilaa jakaessa ventovieraiden kanssa aletaan juttusille sen kummempia kursailematta - ja käsitteen small talk voi unohtaa kun keskustelunaiheeksi tuntuu kelpaavan vain politiikka tai vastaavat suhteellisen painoarvokkaat aiheet.

Älä karkaa ikkunasta

Aamulla oli ihan mainiota herätä ensimmäistä kertaa reissun aikana auringonpaisteeseen. Radio Kiova raikasi edelleen jotain huumoriohjelman tynkää, kun vaunumme lipui näihin sangen spektakulaarisiin maisemiin:

Lisää tähän visuaaliseen yltäkylläisyyteen Mustanmeren ja Sevastopolin sataman näkeminen ensi kertaa, ja jännitys siitä, että matka oli nyt jatkunut itselle ihan uuteen ulottuvuuteen. CRIMEA, we have arrived!

Marika tunnelmoi Sevastopolin maisemia

Sevastopolin Steissi

Alapedin toinen mies, nimettäköön hänet Krimin Tataariksi, koska nimeänsä emme ikinä saaneet tietää mutta alkuperänsä kyllä, kertoili meille juttuja Krimistä, Sevastopolista ja jakoi matkavinkkejä. Junan saapuessa perille tämä Suomen Turussakin kalateollisuuden (???) parissa aikansa työskennellyt herra kysyi josko meille kelpaisi taksikyyti keskustaan - ja kelpasihan se, muuten oltaisiin oltu rinkkoinemme Lonely Planetin hataran kartan ja jalkojemme varassa. Paineltiin kestohymyt huulilla toisen tuntemattoman, harmaahapsisen herran kaaran takapenkille, ja pian löysimme itsemme hotelli Ukrainan parkkipaikalta. Krimin Tataari tahtoi avustaa majoituksen etsinnässämme ja lupasi viedä meidät toiseen paikkaan jos hotelli Ukrainan hintataso ei olisi meille sopiva. Koko prosessin ajan oltiin täysin typertyneitä tuuristamme, Krimin Tataarin ylettömästä ystävällisyydestä ja suurin piirtein koko maailman hienouden parhaudesta.

Hinta saatiin sovittua (20e/yö/hlö), Krimin Tataari katosi savupilveen nimeänsä kertomatta ja harmaahapsinen mies kantoi laukkumme (!!!) hotellihuoneeseemme (!!!). Hotellihuoneessa iloittiin pehmeistä pedeistä, televisiosta, huonepalvelumahdollisuuksista, parvekkeesta maisemineen, suihkuhatuista, minibaarimahdollisuuksista... Mitä absoluuttista luksusta.

Parvekkeelta näkyi Sevastopol

Ja Mustameri!

Ilman sen ihmeempiä suunnitelmia lähdettiin käyskentelemään Sevastopolin halki. Tuli bongattua taas "pari" kirkkoa ennen sataman tuntumaan asettautumista. Törsäilyn makuun kun päästiin, niin otettiin oikein pullo vinettoa lounassalaattien ja juustopalleroiden kylkeen. Mitä absoluuttista luksusta.

Kirkot on liian isoja mahtuakseen kuviin

Ilomielisen aterioinnin jälkimainingeissa siirryttiin satamaan fiilistelemään vähän lisää aurinkoa ja elämän ihanuutta...

Mustameri!

Äijillä oli shakkiseurat meneillään

Veneretkiä riitti

Aaaaa, jäätelöäkin oli, kuvan ulkopuolella

Voisihan tuota katsella vaikka pidempäänkin

Tähän päivään liittyi myös epätoivoinen lipunmetsästysreissu sekä juna- että bussiasemalle, paikallisia minibusseja eli marshrutkoja käyttäen. Muutamien jännityksen hetkien ja vastoinkäymisten jälkeen omistettiin junaliput Simferopolista Odessaan... luksusluokassa! Tästä lisää myöhemmin. Ai joo, ja loppuiltaa tahditti yksi Jessica Simpsonin tähdittämä armeijahenkinen leffa. Tästä ei lisää.

Seuraavana päivänä käytiin hotellin vieressä sijaitsevalla mäellä katselemassa kulkukoiria, ankkureiden hautausmaata, taas yhtä tyhjää huvipuistoa, Sevastopol-panoraamaa (superhieno, ei kuvia) ja turistikrääsää.






Huvipuistossa huomasi, että oltiin mestoilla hieman liian aikaisin turistikauden alkuun nähden. Maailmanpyörään oltaisiin haluttu, mutta eipä onnistunut ei! Ja joo, Tsernobyl oli vielä tuoreena mielessä. Autiot huvipuistot on jotenkin karmivia. Tai surullisia. En tiedä.






Tämän jälkeen siirryttiin bussilla tunnin päässä sijaitsevaan Simferopoliin. Seuraavista keskustassa kävelyä, internettilöintiä, korttiostoksia, puistossakävelyä ja lounastamista sisältävistä tunneista löytyy kamerasta ehkä viisi kuvaa...

Been there, done that!

Että semmonen Kriminrupeama se, harmi ettei ollut aikaa enempään. Kaikki tapaamamme ihmiset jaksoivat jauhaa meille siitä, ettei Krimille kannata mennä ollenkaan huhtikuussa, sillä turistisesonki alkaa vasta toukokuussa (Krimin alue oli entisen Neuvostoliiton lomakohde numero yksi ja sama perinne jatkuu näihin päiviin asti. Nuo maisemat nähtyäni en ihmettele laisinkaan.). Allekirjoitan sen, ettei tuolla todellakaan mitään hulabaloota tai ryysistä ollut, oltiin panoraaman ainoa asiakkaat, herätettiin kaikkialla kummastusta ulkomaalaisuudellamme ja huvipuistokin ammotti autiona kuten kuvista näkyy, mutta enpä minä siitä turismin tiimellyksestä niin välitäkään. Vaikka olisihan se kesälomameininkikin jännä todistaa omin silmin.

Seuraavassa merkinnässä luksusjunalla Odessaan - luvassa vauhtia ja vaarallisia tilanteita..