maanantai 14. kesäkuuta 2010

Одесса ♥ Ю




Jee! Yöjuna Simferopolista Odessaan kului rattoisasti kaksistaan ihan järkyttävän kalliissa luksusvaunussamme. En edes kehtaa mainita liikkuvan lukaalimme hintaa, mutta syy luksusteluun oli junan tupaten loppuunmyyty tilanne. Saimme hrivnojemme vastineeksi yhden (mahdollisesti) ilmaisen teetarjoilun, paketin joka sisälsi ainakin Ukrainan rautateiden nenäliinoja ja kosteuspyyhkeitä, television joka ei ankarasta säätämisestä huolimatta toiminut, ukrainalaista musiikkia, pöytäliinan ja kukka-asetelman yöpöydällä, hienot petivaatteet ja taisi siellä olla jopa tyynytkin. Muistan olleeni todella innoissani nähdessäni kaiken sen absoluuttisen luksuksen.


Odoteltiin jännityksellä josko luksushytin hintaan olisi kuulunut illallistarjoilu (johtuen tuosta kosteuspyyhkeitä ja muuta sälää sisältäneestä tervetuliaispaketista). Puolen yön aikoihin kuitenkin luovutettiin ja lähdettiin etsimään ravintolavaunua. Sellainen löytyi, ja seuraa myös... Ehkä maailman epäilyttävin parivaljakko "kokki ja informaatikko" (karskeja, ahavoituneita ja tatuoituja merikarhun oloisia miehiä) innostuivat kielitaidottomista tytöntylleröistä ja hoitivat ruokatilauksenkin puolestamme alusta loppuun. "Kokki" osasi muutaman sanan englantia eikä epäröinyt käyttää sitä kanssamme kommunikoimiseen. Miekkoset yrittivät saada meitä vodkaseuraksi (no olihan se kuitenkin ukrainalainen yöjuna) ja vanhempi heistä tuntui uivan jo valmiiksi miestä vahvemmissa liemissä. Sama mies, "informaatikko", oli myös perin kiintynyt Marikan hauislihakseen ainakin lääppimismäärän perusteella. Apua.

Pankki räjähti viimeistään siinä vaiheessa, kun suomalaisuutemme tuli ilmi - tästä seurasi kovaa huutoa, lisää selkääntaputtelua ja epämääräisiä ilonilmaisuja V.I. Leniniin liittyen. Kun kieltäydyimme siitä kunniasta, että "informaatikko" olisi maksanut ruokamme, äijät ilmeisesti loukkaantuivat, vetäytyivät ja alkoivat puhumaan meistä keskenään tovereidensa kanssa venäjäksi. Meitä alkoi ahdistaa vieraskielisen mutinan ja arvioivien katseiden kohteena oleminen, joten paettiin, ja loppujen lopuksi päästiin tilanteesta ilman, että kukaan lähti seuraamaan... haha.


Aamulla oltiin kuitenkin turvallisesti perillä Odessassa, Ukrainan kolkassa johon muodostin pienen suuren pakkomielteen Ultra Bran Villiviini-kipaleen myötä joskus reilu vuosikymmen sitten
. Seuraavassa reilu kuvapläjäys kaupungista, jossa kauneutta tulvi joka puolelta ja rappioromantiikka kukoisti siloisten pintojen ja mykistävien palatsien lomassa. Odessassa viihtyi!



Ukrainan suosituin menopeli - Lada 1300! Lähde: Minä

Näillä portailla on HISTORIAA, niin tosielämässä kuin elävänä kuvana:



Kannattaa katsoa: hienoa musiikkia, hienoja roolisuorituksia ja viiden minuutin kohdalla alkaa se kohutuin osuus.


Odessa lavs juu!

Portaat ylhäältä päin - näkyvissä vain tasanteet

Ystävyyskaupunkeja - bongaa Suomen panos




Tykkäsin noista käkkyröistä

Kiovan Kreschatikin lailla viikonloppuisin leveäksi kävelyväyläksi muuntuva Deribasovskaya, jonka varrelta löytyi ihana ravintola, jonka aurinkoisella terassilla lounastimme ja joimme maailman parasta kompottia!

Laske koirat. Laske ihmiset.

Ivan Frankoon törmättiin tällä reissulla aikaisemminkin

Odessan vierailuun kuului myös paikallisen supertähden Davidin järjestämä kierros Odessan keskusta-alueen sisäpihoille ja muille näkemisen arvoisille paikoille, joita turistikartoissa ei mainita.


Kontrasti uuden ja vanhan Odessan välillä









Odessan perustaja

Eräällä ihan satunnaisella sisäpihalla oli esperanton kielen kehittäjän patsas. Se näytti mielestäni ilkeältä, dandy-henkiseltä Leniniltä.




Optisen harhan talo



Groszy tai penny taisi kilahtaa tuonne


Kauppahalli


Rakkauslukkosillalta:









Esimerkiksi sellaista tuli nähtyä. Pakko vielä lisätä, että niitä koreita ja komeita rakennuksia oli totta kai paljon enemmän, johtunee vaan omista kiinnostuksenkohteista ja esteettisestä silmästä, että esittelen enemmän tätä ränsistyneempää osastoa.

Yö vietettiin melko uudessa hostellissa nimeltä
Babushka Grand Hostel, suosittelen lämpimästi! Leppoisa ilmapiiri, erittäin komeat puitteet (kattokruunuja, helmitapetteja, korkeat huoneet jne...) ja rento (ja myöskin komea) henkilökunta jonka kanssa tuli loppujen lopuksi vietettyä iltaa Flight of the Conchordsien viihdyttämänä!
Täällä iski muuten taas se kirous (?), että ilmeisesti saapumistamme edellisenä iltana paikalla oltiin vietetty jotain maailmanluokan megakinkereitä.. siis sama juttu kuin Kiovassa ja Motovilovkassa.

Tässä vaiheessa alkoikin tuntumaan, että reissumme oli ollut yhtä raittius- ja reippauskerhon kevätretkeä ja yritettiin kai vähän jotain uloslähdön tapaista, mutta tuo useampituntinen sisäpihakierros ja yleinen matkantekoväsymys voitti taas ja Conchordsien seurasta tuntui fiksummalta siirtyä prinsessavällyjen väliin.
Tavattiin myös retken toinen ruotsalainen, juuri kun olin suu vaahdossa selittämässä Marikalle ruotsiksi siitä, miten harmaa ja tylsä kaupunki Lviv on. Ei mennyt putkeen se kohtaaminen, ei.




Seuraavaksi TAKSILLA MOLDOVAAN!

4 kommenttia:

Majka kirjoitti...

Ah,
rakastan näitä matkakertomuksia (mitä muutakaan sitä lukis, kun 200 sivua EU-mättöä vetää mielen aika matalaksi, tentti huomenna, ja nie mogę!!), vaikka kaunisteletkin totuutta - öö niin mikä hauislihas, sano alli vaan :D
Ja muistaakseni jouduin silti pulittamaan junapojalle jotain siitä teetarjoilusta kun se höökäs sinne hyttiin ja olin aika pöllästynyt mut en sentään tehnyt myyräilmettä tiemmä!
Ah, David ja Odessan kompot (ja vähän se paremman näköinen hostelliomistajajäbäkin) <3

Anna kirjoitti...

hahahahahahaha(-babas! eikä mikään alli..)

mut eihä me siitä ekasta teestä maksett? vai maksettiinko siitäKIN vasta aamulla? ei hitto, pakko tehä pari lisäystä tekstiin...

Tiina kirjoitti...

ihanat käkkyrät! ja nyt soi päässä ultra bra (tietty). se laske koirat, laske ihmiset -kuva näyttää siltä, että niitä pitäs olla kaks ja sit toisesta pitää ettiä viis virhettä. ja vaikka niin harvoin tulee kommentoitua niin aina innoissani matkakertomuksias luen!

Anna kirjoitti...

hahhaha, ois ollu hyvä toi etsivirheet. tulee nää matkakertomukset ihan sairaanloisella tempolla, veikkaan, että vuoden päästä oon saanu tästä reissusta kertomisen loppuun ja sittenkin on varastossa vielä monta monta juttua.