Niin, se pääsiäismatka! Aloitetaan LVIVISTÄ.
Maaliskuun viimeisenä päivänä junailin Poznanista Krakovaan. Pääsiäisruuhkista ja pienestä junaan ehtimisen stressistä huolimatta pääsin lopulta ihan moitteetta matkaan. Määränpäässä puhelimetkin lakkasi toimimasta, mutta onneksi löydettiin kuitenkin Marikan kanssa toisemme. Carrefourin kassan kautta junaan...
Unesta oli turha haaveilla, sillä Ukrainan rajaa ylittäessä alkoi viime kesältä tuttu paperiralli. Toimenpide kestää huomattavasti enemmän kuin on tarpeen. Sen aikana täytetään maahan saapumis- ja poistumis-kortit, vilautellaan passia useampaan otteseen hyttiin epämääräisessä järjestyksessä saapuville rajavartioston virkamiehille, luovutetaan se saapumiskortti jollekulle heistä, mitä näitä nyt on. Ai niin, ja jostain syystä meille oltiin merkattu lippuun męski- eli mieshytti. Hahhaa. No, eipä siellä ollut kuin yksi äijänkäppyrä lisäksemme.
Junassa oli myös vetoisaa ja jatkuvat hellelukemat, joten aamulla Lviviin saapuessamme olo oli tukkoinen ja unenpuutteesta johtuen melkoisen epätodellinen. Asiaa ei auttanut se, ettei Lviviin saapuessamme tajuttu, että ollaan saapumassa Lviviin. Eli, junan karahtaessa laituriin ei ehditty tehdä muuta kuin kiskoa kamalassa kiireessä rytkyt niskaan konduktöörin/junaisännän hoputtaessa, naureskella omaa typeryyttämme ja syöksyä muutamissa minuuteissa lämpimästä junapedistä vallan kalseaan ulkoilmaan. Sitten lähdettiin kävelemään ja kiertelemään kyrillistä mualimmaa. Mainitsinko jo, että olo oli epätodellinen? Repeämä aika- ja avaruusjatkumossa, vähän niin kuin koko parin viikon rupeama.
Kaksi asiaa, joita Ukrainassa on kaikkialla: notaarien toimistoja ja apteekkeja! Kirkkoja myös, tietenkin. Niin ja kenkäkauppoja; oli taas sellaista tappokorkoilottelua havaittavissa, että hävetti talsia jalkaan lahoavissa Converseissa se pari viikkoa.
Taras Shevchenkon pysti Pr Svobodylla
Sitten, koska ollaan Marikan kanssa viimeisien leposijojen ystäviä, talsittiin keskustan sivustalla sijaitsevalle Lychakivsken hautausmaalle. Tätä ollaan kehuttu Itä-Euroopan Père Lachaiseksi, joten olihan se pakko käydä viimein tarkistamassa. Jouduttiin muuten maksamaan pieni kannatusmaksu hautuumaalle päästäksemme - vartija bongasi saman tien eksyneet ilmeemme ja näin me helposti vedätettävät turisti-parat jouduimme perin hiljaiseen tikettitoimistoon asioimaan.Ukrainalaisia ja Bolsevikkeja vastaan 1918-1920 vastaan taistelleiden puolalaisten hautoja. Tämän jälkeen saatiin privaattiturnee erääseen kappeliin ja Marika yritti kovasti käydä keskustelua puolaksi, vaihtelevalla menestyksellä!
Botanical gardens houkutti murtautumaan sisään
Yritettiin kovasti päästä paikalliseen, 300-vuotiseen panimoon turistikierrokselle. Tähän tarvittiin pitkän pinnan ja poliisisaaton lisäksi noin vartti seisoskelua kyseisen panimon aulassa, jossa oli yksi työntekijä, joska ignoorasi meitä parhaan kykynsä mukaan. Tästä sisuuntuneina tyydyttiin kaljoihin panimon ravintolassa. Kysymällä saatiin eteen myös ruokalistat, tietty pelkästään paikallisilla aakkosilla. Pitkän rupeaman jälkeen löydettiin listasta jotkut salaatit ja yllärilisuke (myöskin salaatti). Ois pitänyt vaan arpoa joku mikä vaan ruoka.Säännöllinen ulkonaruokailutahti käynnistettiin heti Lvivistä, ja kokemuksia ehti ekana päivänä kertymään pari - yksi asiallinen, superhalpa ihana aamupala älyttömään nälkäämme, ja yksi keskinkertainen kanaleike "puolalaisessa" kawiarnissa, maailman kummallisimman soundtrackin tahdittamana. Joku joikuhenkinen kappale taisi soida kuusi kertaa putkeen, ennen kuin "dj" vaihtoi seuraavaan, vielä älyttömämpään ralliin.
2 kommenttia:
Ah, pure love!
Kiitos ettet pistänyt mitään myyräkuvia musta :>
sun tukka taitaa olla pääosassa?:D
kuule kyllä niitä myyräkuvia ehtii vielä tulla.. mut yritän rajottaa!!
Lähetä kommentti