Time flies swift as an arrow pt. 2

Voi kauhia, miten huono omatunto mulla on tästä päivittämättömyydestä! Aika on vaan edennyt usainbolttimaisella nopeudella kohti tulevaisuutta, välillä jopa käsistä riistäytyen. Toinen vuoden kiireisimmistä ajoista opiskelujen suhteen on koittamassa. Aloittamattomien esseiden palautuspäivät kajastavat horisontissa, ja joka päivä mieleen juolahtaa joku elämää tärkeämpi asia joka piti tehdä jo viikko sitten; silloin, kun olin liian kiireinen uppoutuessani sängyn pohjalla uusimman Gossip Girl -tuotantokauden kiemuroihin. Pahimmissa ahdistuksen aallonpohjissa tuumituttaa, että mikäköhän järki tässä akateemisuuden Via Dolorosassa oikein on? Ammattikorkealla "olisit jo perillä". Mutta minkäs teen, kun kaikki mitä haluan opiskella löytyy hyvin pitkälti humanististen tiedekuntien uumenista. Eli yliopistosta.

Viikot ovat siis vierineet samalla kaavalla päivästä toiseen: nukun joka päivä aivan liian pitkään, iltapäivästä menen kouluun, illalla palaan koulusta Tescon kautta kotiin, syön ja lopuksi valvon internetin tai jonkin tv-sarjan parissa aivan liian pitkään. Tylsää? Jep. Onneksi on olemassa viikonloput (tai torstait, tai keskiviikot..), jolloin tulee tehtyä jotain muutakin. Joskus saatan shokeerata unirytmiäni heräämällä jopa hälyttävän aikaisin, esimerkiksi kun eräänä lauantaiaamuna kahdeksalta mentiin tekemään kämppiksestä radiotähteä paikalliseen opiskelijaradioon, tai eilen, kun menin aamuvarhain englannin kielen taitoja mittaavaan TOEFL-testiin.

Vastapainoksi on tullut hilluttua diskoissakin, kuten silloin kun kämppis tuli valituksi tuohon radiopestiin, tai silloin kun lähdin pitkästä aikaa leikkimään ehtaa erasmus-opiskelijaa tram partyihin. Ei ollut tarkoitus, mutta kun edeltävänä yönä sain viestiä, että lippu on ostettu, ei tainnut ollut vaihtoehtoa! Oli ehkä älyttömin idea muuten ikinä - tunkea pari sataa janoista vaihtaria ahtaisiin raitiovaunuihin, iskeä Macarena sterkkoihin ja lähteä raiteiden päälle. Morjens.. Tai älyttömin idea itselle - tunkeutua parin sadan janoisen vaihtarin (lue: espanjalaisen) kanssa ahtaaseen raitiovaunuun Macarenan soidessa. Kaikenlaista. Onneksi espanjat on ihan rentoja kavereita.

Kaakaolla Kaakaotasavallassa

Raitsikassa onpi tunnelmaa ja matka katkeaa kun siirrytään diseen

Muita kuukauden aktiviteetteja ovat olleet parin ravintolaillallisen lisäksi esimerkiksi 11.11 vietetty Puolan itsenäisyyspäivä. Poznanissa pääfokus oli tosin kaupungin pääkadun Święty Marcin:in nimipäivässä. Kyseisenä keskiviikkona koulut ja kaupat olivat kiinni, joten toimettomuudestani johtuen käväisin keskustassa vilkaisemassa meininkiä. Melkoiset markkinat ne olivatkin! Joka puolella oli erilaisia ruokia, koruja ja krääsää myyviä kojuja, musiikki soi ja ihmiset säntäilivät juhlatunnelmissaan sinne tänne. Marcinilla varttimetrin matkan etenemiseen sai tuhlata puolestaan varttitunnin, jos ei enemmänkin. Sen verta tiiviisti olivat ihmiset jämähtäneet muun muassa kojujen, kansantanhujen ja mini-jenkkifutiksen ääreen. Hässäkkä kävikin pian kipunoimaan päätä, joten ostin parit jättimäiset rogale marcinskiet ja lähdin takaisin kotiin mussuttamaan marsipaanisia leivoksiani. Ilotulituksiakin olisi kai ollut tarjolla illalla, mutta itse unohdin ne autuaasti vapaapäivästä nautiskellessa.

Paikoilleen jämähtänyt itsenäisyyspäivän massa

Jokunen tovi sitten samalla paikalla Poznanissa järjestettiin myös mielenosoitus kaikenlaisen suvaitsevaisuuden puolesta. Kämppikseni on osallistunut tähän kulkueeseen viimeiset kuusi vuotta, joten hänelle kiitos tämän tapahtuman löytämisestä. Puola on maa, joka tarvitsisi ehdottomasti lisää aktivismia - ja eritoten lisää erilaisuuden hyväksyntää. Välillä ihan puistattaa, miten vanhanaikaisia ajatusmaailmoja täällä yhä pidetään korkeassa arvossa. Itse pidin siis mielenosoitukseen osallistumista ihan kunnia-asiana ihmisten kytätessä katujen laidoilta. Kiinnostusta äänekäs kulkue herättikin kiitettävissä määrin. Niin kulkueeseen osallistujia kuin katsojiakin oli paljon, ja moni tuntui ilahtuvan demonstraation energisyydestä, vaikka joukossa näkyi myös paheksuvia ja/tai oudoksuvia silmäpareja. Tänä vuonna osallistujia oli enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ilmeisesti tämä vuosi oli myös ensimmäinen ilman mitään ylimääräisiä rähinöintejä. Itselleni kulkueesta tuli pienet kukkaislapsi-vibat, ja pidin mielenosoitusta laidustavia luotiliivisiä virkavallan edustajia lähinnä huvittavana mausteena värikkäässä sopassamme.

Suvaitsevaisuuden puolesta etenevä massa

Että semmoisia tapahtumia pääpiirteissään on sisältänyt viimeiset pari viikkoa. Sain viimein ostettua lennotkin jouluksi kotiin, 17.12 - 4.1 ilakoin siis kotimaan kamaralla, enkä muuten malta odottaa.Tykkään edelleen olla täällä, etenkin silloin kun teen jotain normista poikkeavaa ja näen uusia seutuja. Toissapäivänäkin täällä paistoi koko päivän niin järjettömän kirkas ja lämmin aurinko, että kaupungilla kulkiessani hymyilevä pääni pyöri joka suuntaan ihmetellessään, miten kaunista täällä voikaan olla (kevättä odotellessa...). Mutta, ekassa kappaleessa mainituista, ja parista muustakin syystä, alkaa olla just eikä melkein paras hetki tulla käväisemään kotosalla ennen paria isompaa koulukoetusta + kevätlukukautta.

Eipä tässä sen ihmeempiä, pikais(emp)iin uudelleenkuulumisiin ja parempiin kuviin, do widzenia!