1. Tää internetti ei ehkä ollutkaan maailman paras ratkaisu. En nimittäin tajunnut viiden gigan kuukausittaisen siirtorajoituksen olevan NÄIN pieni (gigat, bitit, nanot, kilotavut, jne, mina ei ymmarra tama kieli)! En ole tehnyt koneella minkäänmoisia latauksia, mutta ilmeisesti kuuntelemieni nettiradioiden ja blogiin lataamieni kuvien ansiosta rajat paukkuivat ennen aikojaan, ja tässä sitä taas ollaan, käytännssä netitönnä.
2. Suomesta lähdettyäni olen ollut myöskin ilman universumin lahjaa musiikin suurkuluttajille, Spotify:ta. Eihän Puolassa moiset hienoudet suinkaan toimi. Tutkittuani asiaa keksin viimein, että saan ohjelman jälleen käyttööni, jos sijoitan 9,90 euroa kuussa Spotify Premiumiin, joka mahdollistaa rajattoman ja mainoksettoman Spotifyn käytön matkustaessa. Oma Spotifyni on rekisteröity Suomeen, joten pikkaisen pulittamalla "Spotify-matkustan" luultavasti kotiinpaluuseeni saakka. Ainoa este minun ja musiikkionnen tiellä on viimeisimmästä Berliininreissusta saakka jäissä ollut rahatilanne. Kuun alkua ja opintotukia odotellessa, siis.. kuten aina.
3. Pari viikkoa sitten tartuin viimein toimeen ja otin yhteyksiä eri tahoihin vaihtoni vuoden mittaiseksi pidentämisen tiimoilta. AMU:sta vastattiin tunnissa, että asia on täysin OK kun teen vain uuden opintosuunnitelman keväälle. Omasta yliopistosta ei taas ole vastattu puolentoista viikonkaan jälkeen.. Otin historian laitokseen yhteyttä ja heille pidentäminen käy, mutta KV-toimistosta olisi tärkeää saada vahvistus. Turhauttaa, kohta pitää varmaan soitella perään.
4. Aika hurja viikko takana kaikin puolin. On ollut kämppiksen synttärijuhlia täyspuolalaisella kokoonpanolla, ja brittiläisen Baddies-yhtyeen keikkaa, jolle astelin reteästi sisään nimi kutsuvieraslistalla. Oli muuten yllättävän hyvä keikka, aikalailla just meikäläisen pirtaan sopiva, energistä esiintymistä, tarttuvia ralleja, jotain Kaiser Chiefsin ja Franz Ferdinandin raisumpaa välimaastoa, hyvä bilebändi! Kävin tuossa sivussa koulussakin jotain tekemässä, ja iltaisin yritin hoitaa suhteita muihin erasmuksiin. Ihanaa siis, että on viikonloppu! Lunta ei ole tullut vieläkään, mutta talvivaatteetkin ovat vielä matkalla kohti Poznania. Missä lienevätkään..
5. Kun olin kirjoittamassa tätä, niin pari kämppistä tuli koputtelemaan ovelle: alakerrassa odotti hampaaton postimies iiiiison paketin kanssa! Ihminen ei varmaan ikinä ole tullut näin onnelliseksi kasasta talvivaatteita, parista MeNaisista, Fazerin Marianne-suklaasta ja muusta minitilaan ängetystä vanhasta, mutta omasta sälästä. Äiti on paras!!!