torstai 27. elokuuta 2009

It's gonna be a glorious day

Kolmisen päivää reissussa ja nyt jo pää perin pyörällä, hyvin tavoin tosin! Katsotaas mitä tähän mennessä on ehtinyt tapahtua:

Maanantaina 24.pv painelin aamuvarhaisella bussilla Helsinki-Vantaalle ja pikaisen lennon päätteeksi löysin itseni Varsovasta. Pääkaupungin tutkailu ei tällä erää napannut, joten siirryin nopsaan rautatieasemalle ja lunastin lipun seuraavaan Poznaniin suuntaavaan junaan. Muutama tunti lisää, ja olin määränpäässäni, vastaanottokomitea Arturin ja Agan hellässä huomassa.

Ensimmäinen päivä Poznanissa sujui kävelykierroksella ympäri kaupungin keskeisimpiä kohteita. Artur oli ykkösluokan opas ja osasi kertoa ihailtavia määriä paikallishistoriaa ja eri rakennusten ja nähtävyyksien taustoja. Vanhaan kaupunkiin ja oikeastaan kaikkeen näkemääni rakastuin saman tien, ja moni mesta tuli pistettyä merkille tulevia aikoja silmällä pitäen.
Jatkettiin oluselle huippumusiikkia soittavaan kuppilaan ja siitä eteenpäin illanviettoon Natalian ja Michaelin luokse. Ensimmäinen reissupäivä ja saman tien lyödään Zubrowkat ja shishat pöytään, huhhei! Kyllä oli eho olla ja jutella uusien tuttavuuksien kanssa Puolasta ja mualiman menosta.

Mainos ja... jotain...

Turistikuvaa vanhasta kaupungista

Seuraavana päivänä heräiltyämme ja keräiltyämme suoritin ensimmäisen puolan kieleen liittyvän tulikokeeni ostamalla meille kolmelle sporaliput, alennuksella ja ilman. Operaatiosta selvittyäni jatkettiin paikkoihin tutustumista uuden kävelykierroksen merkeissä, ja käytiin esimerkiksi Malta-järvellä tarkastelemassa laineiden liplatusta. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta kuin viimeistä päivää ja jano vaivasi sattunesta syystä muutenkin, mutta käppäiltiin urheasti useita tunteja pitkin kuvankaunista Poznania. Käytyämme välitankkauksella megahuokeassa maitobaarissa, ja tavattuamme paria muuta sohvasurffaajaa poimimme mukaan toksikologitohtori Annan ja suuntasimme kohti pääkallopaikkaa, Cytadelan puistoa.

Konserttialueelle vaeltaminen oli yhtä juhlaa, lava-dj:n hyppysistä kun sattui kaikumaan samalla hetkellä Blurin Beetlebum, Sueden So Youngilla jatkettuna. Meillä kaikilla oli liput ykkösalueelle, eli piskuiselle etuoikeutettujen pläntille juuri lavan edessä. Mahtava näkyvyys lavalle oli siis varma, ja muutamat tunteroiset ennen keikan alkua kuluivat rennosti nurmikolla auringossa loikoillen, pientä suomenlippua heilutellen ja maailman parasta musiikkivalikoimaa kuunnellen. Radioheadia lämppäröimässä oli Moderat eli Modeselektor + Apparat. Hyvin toimi. Rakastuin yhteen niistä muusikoista. Myöhemmin, tätä kuohuvien tunteiden ilosanomaa ääneen julistettuani, Artur lupasi tutustuttaa mut syksyllä johonkin sen kaveriin, joka muistuttaa kovasti ulkonäöltään ja tyyliltään Apparatia, tuota uusinta rakkausmuusikkoani. Jes!

Moderat. Oikealla sydämeni valittu.


No, Moderatin jälkeen piti läpikäydä vielä reilun tunnin hengailu ennen pääesiintyjän lavanvalloitusta. Mikäs siinä, mielenkiintoista oli seurata niiden lavarakennelmien muodostumista ja erittäin lupaavia valo/saunditestailuja. Itse keikka oli ehkä... vaikuttavin ikinä näkemäni. Kaikki toimi saumattomasti yhteen. Valoshow oli aivan järjettömän hieno, Radiohead soitti antaumuksella, taidolla ja huumorilla, Thom Yorke bailasi kuin pieni eläin ja viisikymmentuhatpäinen pellollinen puolalaisia eli ja riekkui mukana minkä hengästymättä ehti. 24-kohtainen settilista oli silkkaa kultaa - ainoa harmitus oli lempparini Pyramid Songin puuttuminen, jota jaksoin odottaa hamaan loppuun asti. Onneksi törkyupea, itkettänyt ja hauskuuttanut You and Whose Army? ja raastavanmieletön Lucky korvasivat. Viimeiseksi sokeriksi pohjalle oltiin tällä kertaa jätetty yleisön täysin takavasemmalta yllättänyt Creep. Mielenkiintoista päättää ilta sanoihin "What the hell am I doing here? I don't belong here.". Oma olotila kun oli kaikkea muuta..


Tästä huonoin-keikkakuvako-ikinä? -kilpailun voittajasta saanee selvää lavarakenteista, joihin kuului esimerkiksi suurilukuinen määrä värivaloputkia ja jokaista bändin jäsentä lähikuvanneet kamerat.

Keikan jälkeen takki oli tyhjä ja jalat velliä, joten jätimme afterpartyt väliin ja karautimme Annan kaaralla Agan luokse pitämään omia pikkubileitä. Radiossa soi Radiohead ja keikkaa, settilistaa ja Thomin välispiikkejä spekuloitiin useiden puolalaisten puolesta ankarasti. Agan tykönä keikkafiilistely jatkui jälleen kerran maukkaan puolalaisen vodkan ja greippimehun säestämänä. Avattiinpa lopulta myös tuliaisina tuomani salmariputeli joka upposi kaikkiin läsnäolleisiin yllättävän kivuttomasti. Mahtava ilta, ihania ihmisiä, musiikkia, syntyjä syviä ja kulttuurivaihdon riemua. Parasta.

Seuraavaan päivään kuului juoksevien asioiden hoitamista - muun muassa enkku-puola-sanakirja ja jättikokoinen Radiohead-keikkajuliste löysivät tiensä luoksemme kävelyretken lomassa. Käytiin myös perunabaarissa maistelemassa paikallisia erikoisuuksia, voi että oli herkullista apetta! Parasta oli keitetyt perunat kera sekoituksen, johon kuului maitomaista raejuustoa, sipulia ja persiljaa. Yksinkertaista, halpaa ja kielen mennessään vievää. Tämän jälkeen palasimme kotosalle, iskin kimpsut ja kampsut kasaan ja änkesin Krakovaan vievään yöjunaan parivaljakon A+A avustuksella. Kuukauden päästä nähdään taas!


Krakovaan saavuin tänä aamuna seitsemän maissa. Samassa hytissä istuneet taisivat sääliä yksin matkustavaa ja kielitaidotonta meikäläistä, ja pitivät hyvän huolen siitä, että nousen oikealla asemalla pois ja että saan tavarani ylähyllyltä kivuttomasti. Ja kuten aina, englannintaitoiset ihmiset olivat kovin kiinnostuneita siitä, mitä pidän Puolasta ja onko minulla Puolassa/Krakovassa sukulaisia. Sehän on siis ainoa järkevä syy tänne saapumiseen :)
Krakovaan ei ole mitään suunnitelmia. Pari kertaa täällä on tullut käytyä aiemminkin, joten tuntuisi vähän tylsältä lähteä kiertämään samoja nähtävyyksiä kuin aina aikaisemminkin. Tapasin äsken pari sakemannia, joiden kanssa ehkä törmäilen illalla, mutta nyt voisin mennä vetämään pienet tirsat unettoman junayön jälkijunassa. Nyt on jo vähän tai vähän enemmänkin ikävä Poznaniin ja Poznanissa tapaamieni ihmisten luo. Olen tosi iloinen ja onnellinen tulevasta vaihtoajasta jo nyt ja Poznaniin lähtö oli ehdottomasti paras ratkaisu ikinä.

Että tällästä paatosta tällä erää ja kohta lisää.

9 kommenttia:

Sonja kirjoitti...

Vitsi, oli kiva lukea sun teksti! Paitsi et se keikkakertomus kävi kateeksi ja pahasti ;)

maija kirjoitti...

haluaisin ystävällisesti ottaa sitä moderat-kuumista käsiteltäessä huomioon sellaisen pikku asianhaaran että MEITSI NÄKI SEN ENSIN, JUMALAUTA!!!!!

Majka kirjoitti...

Argh, kuulostaa niin hienolta et matkakuume nousee vaan humisten ja haluan olla Puolassa jo nyt!

Anonyymi kirjoitti...

MÄKI HALUUN PUOLAAN!
Kuulostaa ihan mielettömän hyvältä. :)

- REEA

Anonyymi kirjoitti...

Ihana kuulla, että mainiosti menee! <3

Ellu

Anonyymi kirjoitti...

oi ku kuulostaa hyvältä! jeejee!

-tiinanita

Anna kirjoitti...

kiitos kaikki!

maija, se on minun! MINUN!! aion mennä berliiniin pari päivää aikasemmi ihan vaan apparat-huntille...

Mira kirjoitti...

Odotin tätä keikkaraporttii jo kovin! Apparat on ihana <3 Kuulosti mageelta. Meitsi ei oo koskaan kuullu Creeppiä livenä.

Anna kirjoitti...

jooh puola meni siitä ihan sekasin - radiossa oli kreisit spekulaatiot siitä, miks ne soitti creepin just puolassa ja mitä thomin välispiikit meinas ja jiiäneejiiänee :--D pääasia on, että hyvältä kuulosti - ja etenkin näytti.