Berliinihommia

Biisi soimaan taustalle, tosin ihanaa Marlenea sietää kyllä katsoakin:

Berlin ist mehr ein Weltteil als eine Stadt

Berlin is rather a part of the world than a city

-Jean Paul, 1800

In Berlin, by the wall
you were five foot ten inches tall
It was very nice
candlelight and Dubonnet on ice

- Lou Reed, Berlin

Violence as poetry
Monologism as poetry
Irrational isolation as poetry
Wieder und immer noch as poetry
Hypocrisy as poetry
As long awaited rather than late as poetry
Breitbandtherapeutikum as poetry
A false graphic mirror of the world as poetry
Squeaking chalk on a blackboard as poetry
Never more so as poetry
Greet the circus with a smile as poetry
Ignorance is not a priori amnesia as poetry
Regret-free transition as poetry






There are many people in the world who really don't understand - or say they don't - what is the great issue between the free world and the Communist world.. Let them come to Berlin!

- JFK




Einheit in Freiheit

..and how soon?

Hier sind Sie sicher

Stay rude - Stay rebel

like sunday morning

Berlin ist arm, aber sexy.

Berlin is poor, but sexy.

- Klaus Wowereit

:-)

Berliners are unfriendly and inconsiderate, gruff and opinionated, Berlin is repulsive, noisy, dirty and gray, road works and clogged streets where people go and stand - but I feel sorry for all the people who can not live here!

-Anneliese Bödecker

Berlin. What a garrison of spies! what a cabinet full of useless, liquid secrets, what a playground for every alchemist, miracle worker and rat piper that ever took up the cloak.

-John LeCarre

Wir wählen Die Kanzlerin

tämä täältä

Kuvat Berliinistä 10-14.9, 25-27.9 ja 8-11.10.2009

Auf Wiedersehen!

Yesterday was dramatic, today is OK

No niih, tänään se tapahtui, sain internetin omakseni. Epä-puolalaisuuteni meinasi tuottaa suurehkoja ongelmia asian hoitamisen suhteen, mutta kämppis pelasti ja signeerasi nettini omiin nimiinsä. Joka tapauksessa, jatkossa päivittäminen mahdollistuu noin 100% paremmin kuin aiemmin. Ja tässä siis useampi päivä sitten kirjoitettu kertomus viime viikonloppuisesta Berliinin-reissusta.. parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös juu.

Olin Berliinissä torstaina 8.10 puolen kuuden aikaan, ja Kings of Conveniencen keikan ovet aukesivat seitsemältä. Treffattiin Henrikan kanssa Hauptbahnhofilla, valmistauduimme nopsaan aseman vessassa ja paukkasimme Kreuzbergissä sijaitsevalle keikkapaikalle suorilta jaloin. Myöhästelystä huolimatta oltiin paikalla noin puoli tuntia ennen kunkkujen lavalle marssimista, ja päästiin hyviin asemiin n. 15 metrin päähän lavasta.

Keikka oli alusta loppuun ihana ja upea ja sanonko uudestaan, että IHANA! Taisin olla koko konsertin ajan vain yhtä sydämentykytystä ja rakkautta Bergenin poikia kohtaan. Settilista oli jota kuinkin täydellinen sekoitus uusinta uutta ja vanhaa. I don't know what I can save you from kirvoitti kyyneleen tai kymmenen...tuhatta, Gold in the air of summer encorena (yleisö sai toivoa biisejä!) oli suurensuuri yllätys ja vähintäänkin pyörryttävän upea livenä. Huumoria keikkaan oli upotettu rutkasti ja jokaista biisiä edelsi pieni tuokio hauskuutusta Erlendin ja Eirikin kertomuksien tai lava-liikehdinnän ansiosta. Nauraa sai myös kipaleiden aikana, sai tanssia I'd rather dance with you:n tahdissa, sai laulaa Feistin osuutta Know Howssa, sai tunnelmoida Homesickin sanomaa, sai tuntea lattian vavahtelevan Boat Behindin rytmissä, sai ottaa valokuvia virallisen poseeraustuokion aikana. Ei, ikinä en oo tainnut olla yhtä sydämellisellä ja isolla mutta intiimillä keikalla! Muutenkin Kings of Convenience ansaitsi kaikki (tässäkin kertomuksessa) esiintyneet superlatiivit ja ylistyssanat, enemmänkin.

Kiertuepaita lähti matkaan

Tämän kaiken jälkeen napattiin kapsäkkimme narikasta ja ehdittiin vielä hurauttaa metrolla keskustammaksi syömään ja stalkkaamaan muun muassa jonkin elokuvan tai TV-sarjan kuvauksia. Kovasti odotettu nukkumaan pääseminen koitti noin kello neljä, pienen iltakävelyn ja kymmenen euron taksiajelun jälkeen. Ei tajuttu/tiedetty, että torstaisin metro ei kuljekaan ympäri vuorokauden, toisin kuin viikonloppuisin.

Suoraan kuvauspaikalta, Henrikan facebookista anastettu

Seuraavana päivänä oltiin superturisteja ja käytiin parlamenttitalon katolla (tällä kertaa päiväsaikaan), holokaustimuistomerkillä ja Brandenburger Torilla. Matka jatkui Alexaan ostoskierrokselle. Itsehän olin tosin kerrankin elämässäni kurinalainen ja jätin rytkyt kauppoihin. Galeria Kaufhofin stokkamaisen hulppean ruokaosaston kautta siiryttiin hostellille juomaan kolmen euron sangriaa. Samaa juomaa suosivat kuulemma paikalliset laitapuolen kulkijat (tämä todistettiin myöhemmin myös näköhavainnoin), joten miksei mekin. Kiitos Googlen, keskiyön aikoihin löysimme itsemme Warschauer Strassen lähistöllä sijaitsevalta Rosi's -klubilta liikehtimästä jonkin brittibändin ja sitä seuranneiden runsaslukuisten elektrohittien tahtiin. Rakennuksena Rosi's oli varmasti yksi hienoimmista klubeista jolla olen käynyt, se sijaitsi muurien suojissa ja näytti sekä ulkoa että sisältä vallatulta (ja kynttilöin valaistulta) talolta. Suosittelen, tapahtuma-anti näyttää flaijerin perusteella perin vilkkaalta!

Flaijeri... parempi pitää muu todistusaineisto kätkettynä..

Lauantaina piti vaihtaa huonetta ennen yhtätoista. Uudesta huoneesta löytyi kaksi Kölniläistä miekkosta. Läksimme yksissä tuumin lounaalle ja metroilemaan. Poikien jatkaessa matkaa meidän eilisen kierroksen mestoille, minä ja Henrika kävelimme museosaaren läpi (lähinnä Berliner Dom tuli bongatuksi) ja lähdimme spontaanille, saksaksi opastetulle laivakierrokselle "halki uuden ja vanhan Berliinin". Hyvä mutta kylmä päätös, ja risteilyn jälkeen kuuma chilikaakao maistui taivaalliselta lämpöisissä sisätiloissa.

Jooh Berliner Dom

Uuden sangriaputelin lisäksi haimme luksuskaupasta patonkia ja juustoja, ja siirryimme varhaiseen illanviettoon hostellille. Seuraavaan kymmeneen tuntiin sisältyi pari lasia sangriaa, kulinaarisia nautintoja, laittautumista, nukkumista, lepäämistä, välikuolemista, lisää sangriaa ja olutta, musiikkia, hyväntuulista hengailua hyvässä seurassa, ajan kulua ja kaiken valitettavana kruununa turkkilaisen musiikin säestämä henkilökohtainen katastrofi. Mutta c'est la vie ja välillä on otettava osumaa oppiakseen.

Sunnuntaina vietimme neljästään mukavan, joskin lievästi väsähtäneen päivän käyden meksikolaisella brunssilla, Hackescher Höfen sisäpihoilla ja Mauerparkin kuuluisilla markkinoilla. Junani lähti takaisin Poznaniin puolen viiden maissa ja karautin raiteille kohti Puolaa sekavissa tunnelmissa, hyvästelykaartin huiskuttaessa nenäliinojaan.

Markkinatunnelmaa

Puoli-unentäytteisen, kolmituntisen matkan päätteeksi onnistuin kuluttamaan lähes kaksi lisätuntia Poznanin sisäiseen kotimatkaan. Kotona puolestaan ehdin tasan käydä suihkussa ja AJATTELEMAAN unta, kun kakku-kämppis kolkutti oveen ja talutti minut kädestä pitäen alakerran asunnon kotibileisiin. Olin yövaatteissa, tukka märkänä, sekava ja uninen, mutta ei auttanut kuin istahtaa alas pitkäksi venyneeksi toviksi nautiskelemaan erittäin hyvin jäähdytetyista vodkashoteista (kohtuudella toki), kakuista, huonosta musiikista, kännisestä seurasta, vaihtelevista ja monikielisistä keskusteluntyngistä, epäilyttävästä käyttäytymisestä ja koko tilanteen absurdiudesta. Ympärillä lautaset särkyivät ja tietokoneet romahtelivat lattialle, ihmiset olivat toinen toistaan vauhdikkaampia. Eikä mua päästetty nukkumaan ennen kuin suostuin tanssimaan, ja tämänkin väsyneen tamppauksen aikana kirjahylly pamahti säröiksi lattialle. Pääsinpähän onnettomuuden turvin pakenemaan paikalta. Ei siinä, hauska ilta kyllä kaikesta huolimatta :--D

Että siinäpä kronologista ja detaljikasta viime viikkoa Berliinin osalta! Poznanin kuulumisia yritän kirjoitella huomenna :)

Sunshine in the morning, heading for the open road

Poznanissa menee mainiosti, mutta odotan torstaita ja Berliiniä jo vaikka kuinka paljon! Kings of Conveniencen uusi levy kun on silkkaa täydellisyyttä, kämppis iski juuri keikkaliput sisältävän kirjekuoren käteen ja ystäväni Henrika lentää keikka- ja viikonloppuseurakseni Belgiasta saakka. I-ha-naa päästä puhumaan suomea. Kaiken tämän lisäksi maailmani räjähteli eilen ja tänään, sillä Glastonburyyn 2010 osallistumiseni on käytännössä katsoen varmaa! Varasin eilen sadalla punnalla kaksi lippua tuolle kaikkien musiikkifestivaalien äidille ja isälle, universumin keskipisteelle, pyhälle maljalle, suurimmalle ja kauneimmalle, maailmankaikkeuden alkusoitolle ja loppukaneetille. Kyseessä on vieläpä kyseisen festarin nelikymppiset, joten esiintyjälista tulee luultavasti olemaan jotain ihan älytöntä. Varmistusmaili tipahti postiluukkuun tänään aamukahdeksalta 17 tunnin odottamisen jälkeen enkä edelleenkään tajua koko asiaa.

No pakko nyt on taas rehennellä rehhehhehe

Muissa uutisissa: se kyti pinnan alla muutaman päivän, eivätkä c-buranatkaan sitä onnistuneet estämään: SYYSFLUNSSA! Huonoin aika moiselle ikinä; kurssit alkaa tänään, ja torstaina reissumonoset pitäisi taas iskeä jalkaan ja lähteä sinne Saksaan. Ostin Tescosta puolalaisia troppeja joiden pitäisi parantaa olo päivässä. Mitäpä en kokeilisi? Tescossa myydään myös orkideoja 19,99 zlotylla (n. 5e), harkinnassa on viherkasvi huonetta piristämään. Muutenkin täällä näyttää päivä päivältä paremmalta, etenkin kun äskettäin käväistiin Ikeassa sekä syömässä että poistamassa sievoinen määrä tyynyjä, peittoja, kynttilöitä, kuppeja ja koreja huoneeni täytteeksi. Harmi tosin, että huoneessa on niin järjettömän ruman väriset verhot (mummohtavan kellertävä kerma) ja matto (kulahtaneen harmahtavan rusehtava lihaköntinpunainen). Jos vuoden aikana alkaa ahdistamaan, onneksi Iksu ei ole kaukana. Vuokranantajakin kävi, sopimus on voimassa 30.6.2010 asti, lämpöpatteri toimii ja kohta myös ovi.

Auringonlasku... Ikea... Onni...

Iksun lisäksi teimme ryhmäreissun Lechin panimolle. Samassa mestassa valmistuvat melkeinpä kaikki suosikkiolueni: Zubr, Tyskie, Debove Mocne (ystävien kesken Depeche Mode), Redd's ja nimimerkki Lech. Ilmainen, mukava turnee ja ilmaista olutta. Illalla sama ryhmä ja muutama muu kokoontui keskustassa. Suonissa kohisi kuitenkin kipeys, ja lähdin kotiin melko aikaisin. Perillä odotti mokkula-tyyppinen internetti, jota eräs kämppis antaa meidän lainata aina välillä. Nyt tämä kämppis oli poistunut viikonlopuksi kotiinsa, joten internet oli yksin minun, koko yön! Pitkäksihän se yö sitten venyikin, Last.FM -radion annista sydän syrjällään nautiskellessa.

Lecceripeliä Lechillä

Kämppikset vaikuttaa muutenkin mukavilta, vaikka pelkkää puolaa puhuvatkin. Onpahan ainakin motivaatiota opiskeluun. Ne tarjoaa kyytejä keskustaan, saattavat kiivetä satunnaisesti tänne yläkertaan ihan vain moikatakseen, tai kantavat mulle lautasella kakkuja ja viinirypäleitä. Oma kommunikaationi perustuu lähinnä sanoihin päivää, moro, kiitos, hyvä, kyllä, ei, ymmärrän ja en ymmärrä. (edit: niin ja tietty on vielä se yksi Suomen suosituinta v-alkuista kirosanaa vastaava paikallinen versio). Jos jokin asia vaatii ehdotonta kääntämistä niin sanakirjaa esiin vain.

Aamupala kämppikseltä

Tästä päivästä lähtien kurssit alkavat rullaamaan, ja ajattelin lähteä tarkistamaan ensimmäisenä ainakin Puolan politiikasta kertovan luentosarjan. Vaikuttaa (ihan oikeasti) mielenkiintoiselta kurssilta, eikä älyttömän vaativalta aiemman poliittisen tietämyksen suhteen. Muutenkin pitää vähän yrittää katsella kursseja sillä silmällä, että saan niistä yhtenäisen paketin koottua sitten kun palaan Suomeen. JOS PALAAN!!

Long time no sea

Pahoittelut sekä itselleni että "to whomever it may concern":ille, että bloggailu on mennyt ihan lekkeripeliksi viime aikoina. Minkäs teet, kun nettiyhteyksiä ei ole pahemmin löytynyt viimeiseen kolmeen viikkoon... GRR!

1. Stolzenhagen, Angermünde, Saksa 14.9-25.9

Service Civil International ja KVT Finland
Menkää, tehkää, nähkää, kokekaa ja rakastukaa!

2. Berliini 25.9-27.9

Maaseudun rauhasta rysähdin väsyneissä merkeissä takaisin Berliiniin, tällä kertaa leirillä tapaamani Justinan kanssa. Käytiin kuitenkin illallistamassa leiritoveri Yokon kanssa ja ihailemassa ilta-Berliiniä Reichstagin kattokuvun suojista. Kova tarkoitus oli lähteä illan päätteeksi ulos eräisiin levyjulkkareihin, mutta unihiekan painaessa silmiä tämä jäi pelkäksi suunnitelmaksi ja tyydyimme olusiin hostellin lähimaastossa.

Seuraava päivä meni yhtä laiskasti. Suunnitelmana oli mennä näyttelyyn, jonka missasin pari viikkoa sitten, ja jatkaa siitä holokaustimuseoon. Myöhästyimme kuitenkin molempien aukioloajoista pitkän lounaan ja lounaan jälkeisen uneliaisuuden tähden. Kaiken lisäksi se mielenkiintoinen näyttely oli ehtinyt päättyä ja tilalla esiteltiin nyt saksalaista lasinkaiverrustaidetta halki menneiden vuosikymmenien. Jep. Illanviettoon aioimme kuitenkin ehtiä, ja kiitos internetin, hyvät (hyvämusiikkiset) kekkerit löysimmekin Schönehauser Alleelta White Trash Fast Foodin ohessa sijaitsevalta klubilta.

Kaiken tämän laiskottelun ja lepuuttelun jälkimainingeissa, sunnuntaina, ehdimme viimein sinne kivipaasien suojissa lymyilevään holokaustimuseoon, jota voisin suositella melkeinpä kaikille. Sitten myöhästyimme Varsovaan lähtevästä junasta. Ja olipa muuten täpärä myöhästyminen - käteni oli kulkuneuvon oven aukaisevalla namikalla, kun juna lähti liukumaan liikkeelle. No eipä siinä, kun ei meillä ollut lippujakaan. Päädyimme ostamaan alennushintaiset liput yhdeksän jälkeen lähtevään yöjunaan ja siirryimme väliajaksi pääaseman viereen joen varrelle nauttimaan paahtavasta auringosta, ohilipuvista laivoista ja muutamasta Berlineristä. Älytöntä, miten säät ovat suosineet tätä matkaa ihan loppumetreille asti, koko syyskuun aikana sateita on osunut tielleni vain pari-kolme kertaa. Loppujen lopuksi illasta sukeutui oikeinkin mukava, ja yöjunakin kelpasi vallan mainiosti yläpunkan ahtaudesta huolimatta.

3. Varsova 28.9-30.9

Neljäs (!) kerta reilun kuukauden sisään Puolan pääkaupungissa sujui mielenkiintoisissa merkeissä; kaikki korkeakulttuurisuunnitelmat kaatuivat yksi toisensa jälkeen, mutta muu ohjelmisto natsasi oikeinkin kivasti. Maanantaina käväistiin ihmettelemässä toisen maailmansodan aikaisen Puolan ja eritoten Varsovan asioihin keskittyvää museota. Museon joka aistia ruokkiva ja tunteisiin vetoava, yli-informatiivinen tietotulva pisti pään sekaisin jo ensimmäisen vartin jälkeen, ja lähdimme ärtyneinä pois. Kävelykierros kaupungin takakujilla punatiilisten pytinkien seassa rauhoitti.

Illalla päädyimme paikalliseen squatiin, Elbaan, valikoimaan samba-työpajan ja HC-keikkojen väliltä. Joraus rumpujen ja erilaisten kilkuttimien tahtiin houkutteli, mutta päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon, sillä musiikin takia olimme koko paikalle alun perin saapuneet. Mielenkiintoinen paikka, ystävällisiä ihmisiä ja ainakin yksi erinomainen keikka. Pakko lähteä Poznanissakin tarkistamaan paikallinen squat/vaihtoehtokulttuurin keskus Rozbrat. Elbasta jatkoimme vielä Elbassa tapaamiemme ihmisten peesissä keskustassa sijaitsevalle reggae-klubille, jossa vierähti helposti tunti tahi pari selektan tahteihin hytkyen.

Seuraavana päivänä käytiin ainakin kirpparilla, josta ostin säkillisen huiveja parilla zlotylla. Tästä eteenpäin modernin taiteen museolle, joka oli ehkä suurin pettymys ikinä. Tästä eteenpäin buffet-henkiseen ravintolaan, jossa sai esimerkiksi koota oman wokki-annoksensa, ja muutkin noutopöydät notkuivat herkkujen painosta, kaikki pilkkahintaan. Tästä taas eteenpäin Varsovan ulkopuolelle Justinan isän eli herra Siemietkowskan uutuudenkarheaan, kookkaaseen ja näyttävään lukaaliin, viettämään iltaa jalkapallon, puolalaisten oluiden, hunajamaidon, ranskalaisten kakkujen ja lopulta lempparileffani Trainspottingin parissa. Täydellinen päätös reissulle!

4. Poznan 30.9-

Eli, monien kiemuroiden ja ees taas vänkäämisten jälkeen olen palannut pisteeseen A: ottanut junan Warszawa Centralnalta Poznan Glownylle, tavannut siellä jälleen kerran Agan ja Arturin ja kulkenut heidän kanssaan bussilla uuteen kotiini. Olen purkanut kuukauden rinkassa muhineet tavarat hyllyihin ja kaappeihin ja ihmetellyt, minkälaista roinamäärää olen rontannut mukanani kaiken tämän ajan. Olen vienyt tavaroita kylpyhuoneeseen niin, että siellä on niille pysyvä hylly vuodeksi eikä enää tarvitse raahata limaista shampoopussia kerran tai pari päivässä oman huoneen ja tuhannen ihmisen jakaman kylppärin välillä. Olen käynyt ostamassa säkillisen ruokaa omaan jääkaappiini laitettavaksi, ilman, että jokaista purnukkaa tarvitsee merkata nimellä ja päivämäärällä. Omistan uuden parin avaimia ja puolalaisen puhelinnumeron, olen miettinyt sisustusasioita, havainnut olevani asunnon ainoa puolan kieltä taitamaton henkilö, siirtänyt tietokoneeni aikavyöhykkeelle +1 GMT, käynyt musiikkipaikan takahuoneessa ostamassa lipun perjantaiselle Kira Kiran keikalle, painanut mieleen bussien numeroita ja pysäkkejä, ryystänyt borshia maitobaarissa ja harkinnut ostavani orkidean Tescosta. Kaikki siis just hyvin, vaikka pari asiaa rempallaan onkin ja vilu vaivaa kun patteri ei suostu yhteistyöhön kanssani.

Ensimmäiset Erasmus-bileetkin tuli koettua eilen, lukuvuoden aloituksen jälkeen. Espanjalaisia täällä on ihan hittona, kovaäänisiä sellaisia.. Onneksi kuitenkin muitakin ihmisiä :)

Ps. Leirikuvien latailuun meni niin paljon aikaa ja energiaa, että Berliinikuvat sekä viime viikonlopulta että muutaman viikon takaa, ja muutkin mahdolliset julkaisematta jääneet jiipeegeet tulevat perästä.